Ensisuudelman vaikeus
Kaveri luki mun viime kirjoituksen ja sanoi että kuulostaa kuin olisin tulossa isäksi. 😀 Otetaan kuitenkin tämä huhu pois heti. En ole. Isäksi tuleminen vaatii jotain aktiviteettiä mitä ei liian usein tule treenattua.
Tämän sunnuntain pohtiminen liitty ensisuudelmaan ja sen vaikeuteen. Jota pohdin…muuten vaan.
Taustaksi: Se on ehkä meikäläiselle eniten se tilanne, jossa pelkään saavani turpaan. Harvoin kirjaimellisesti, mutta joskus niinkin. Aika usein siis optimoin sen uuden tuttavuuden kanssa niin, että maaginen momentti tapahtuu tilanteessa, jossa muutenkin ollaan eroamassa. Vaikka bussipysäkillä.
Tässä taktiikassa on se riski kuitenkin, että useammin kuin kerran on käynyt niin että jostain syystä homma menee aika pikaiseksi. Bussi päättääkin olla neljä minuuttia etuajassa ja tytöllä tulee kiire jättäen sinut huulet törrölle (en pussaa näin. Luon mielikuvaa. Toim. Huom) toivomaan jotain millä heittää bussikuskia.
Yhden tosi kivan tapauksen kanssa on käynyt monta kertaa niin, että ollaan menty samalla junalla kotiin, jolloin eroaminen tapahtuu siinä. Jotenkin imuttelu täpötäydessä N-junassa ei vastaa mun käsitystä romanttisesta ensisuudelmasta. Ja sitten siinä istutaan kun oma asema tulee kohdalle ajatellen että VITUN IDIOOTTI, PUSSAA SITÄ. NYT!
Tästä hetken päästä huomaa olevansa junalaiturilla ja miettivänsä ehtisiköhän vielä juosta lähtevän junan eteen.
No, hommanhan voisi hoitaa helpommin. Ihan siinä treffien aikana. Herranjumala. Mä vaan olen jääpää.
On mulla tästä ihan onnistuneitakin kokemuksia. Onneksi. Tuumin tässä vaan sunnuntai-illan ratoksi, että kehittämisen varaa on.
Viikon kysymys: Missä vaiheessa alkaa ihmetyttää, jos mies ei ole suudellut?
Loistavaa tekstiä taas :D.
Käännän viikon kysymyksen: miksei vastuuta ensisuudelmasta voi pikkuisen vierittää myös tytön harteille? Itse odottelin aikani, että nykyinen mieheni olisi tehnyt aloitteen, mutta kun aloitetta ei kuulunut, otin ns. tilanteen omiin käsiini. Kyllä siitä innokkaasta reaktiosta sitten osasi vetää loput johtopäätökset. Jälkikäteen kertoi, ettei ollut löytänyt mielestään sopivaa hetkeä. Mikäs siinä, no problem.
Ei huono veto. Mä olen samaa mieltä, että sen aloitteen voisi kyllä tehdä ihan kumpi vaan. 🙂
No meidän ensisuudelta tapahtui ekojen treffien päätteeksi niin, että mies kaappasi mut syliinsä keskellä vilkasta risteystä ja sanoi jotain tähän suuntaan ”en taida uskaltaa pussata sua vielä”. No, mä sitten nykyaikaisena naisena täräytyin ”mä kyllä uskallan” ja pussasin :). Siitä se sitten lähti ja viitisen kuukautta on takana :).
Sanoisin että kyllä jos toisten treffien jälkeen ei itään fyysistä kontaktia (siis halausta tai pusua) ole ollut nii mä ainakin jo hermostuisin :D. Mutta mä olenkin jo vanha ja kärsimätön! 😀
Eikai sitä oikeaa hetkeä ensisuudelmalle ole, pääasia että tekee sen edes jossain vaiheessa. Itse olen niin vanhanaikainen että minusta miehen tulee tehdä aloite suudelmalle ja varmaan moni nainen ajattelee niin. Nykyinen mies vain reilusti kysyi, että saako suudella. Silloin ei tullut turhaa säätämistä miehellä tai minulla että miten lähestyä toista.
Mutta tosissaan kannattaa suhteellisen ajoissa antaa ensisuudelma, koska sen vaikeammaksi se menee mitä pidemmälle odottaa. Kymmenen vuotta sitten kun olin parikymppinen niin odotin miehen aloitetta loputtomiin monien treffien jälkeen ja vieläkin harmittaa että suudelma jäi saamatta. Kyse ei ollut siitä etteikö molemminpuolista kiinnostusta olisi ollut, mies vain oli niin ujo.
Olen samoilla linjoilla MM:n kanssa. Siinä vaiheessa, kun suudelmaa ei kuulu, otan ohjat omiin käsiini. Pääasia on, että jompi kumpi uskaltaa tehdä jossain vaiheessa aloitteen siihen suuntaan. 🙂
Itselläni on vissiin vähän sellainen miesmaku, että on sattunut enemmän kohdalle teitä ”jahkailijoita”. Mikä siis ei ole huono juttu ollenkaan. Parempi niin kuin hyökätä suoraan asiaan. 🙂
Kyllä jos treffeillä on ollut jonkinlaista kontaktia toiseen, esim siis istuttu vierekkäin ja vähän ehkä koskenut toisen käsivarteen tms niin kyllä mä jo heti ekoilla treffeillä, viimeistään tokilla odottaisin että mies suutelee. Nuorempana jaksoi odottaa pitkiäkin aikoja. Nyt jos kolmansillakaan ei mitään, niin alkaa ihmetyttää ja viimistään viidensillä deitseillä on aika varma että mussa on jotain mikä ällöttää miestä.
Joo todellakin nainenkin voi tehdä aloitteen. Omalla kohdallani useimmin se on ollut mies, mutta joskus minäkin. Jos selvästi on molemminpuolista vetovoimaa, niin ei kai siinä kovin kauaa odotella. Tyyliin tokilla tai kolmansilla treffeillä? Esim. toisen luona sohvalla leffaa katsoessa? Kokkailun yhteydessä? 🙂
Mulla muuten oli sellanen ongelma edellisessä suhteessa, että en pitänyt miehen tyylistä suudella. Mutta en ikinä saanut aikaiseksi sanoa siitä. Oltiin siis muutama kuukausi yhdessä. Siis en uskaltanut sanoa. Enkä oikein tiennyt miten sen sanoisin. Mitä mieltä olette, miten semmonen kannattaisi ilmaista, ettei toinen loukkaannu?
Musta koko ensisuudelma on Disneyn keksimä satuhetki. Muhun vaikuttaa paljon enemmän muu fyysinen läheisyys, tyyliin tuleeko sitä halausta, kauanko se kestää, istuuko likelle, vetääkö kainaloon liikennevaloissa jne jne. Se suutelu on musta saanut ihan naurettavat mittasuhteet. Vai oonko vaan kyyninen eukko jota ei olla koskaan suudeltu? Haha 😀 voi olla… Mutta ehkä mä jätän sen ihan mielelläni sen toisen, vähän kattavamman fyysisen kanssakäymisen yhteyteen ;). Ei sillä etteikö suukkoja saisi vaihdella muuallakin kuin sänkypuuhissa, mut mä en ainakaan koskaan odota sitä. Ennemmin haluan tuntea sen toisen itsessäni kiinni (kuulostaapa irstaalta), että käsi kiedotaan ympärille, silitetään selkää, kenties jotain pikkutuhmaa pepun tunnustelua 😉 herättää paljon enemmän!
Kyllä viimeistään kolmansilla treffeillä ihmettelen jos ei kumpikaan tee aloitetta suudelmaan tai muuhun fyysiseen kontaktiin. Sitten alkaa ajatella, että onkohan toinen kiinnostunut ollenkaan vai haluaako olla vain kaveri. Tosin liian nopea innokkuus, esim. suutelu jo ekoilla treffeillä on yleensä vähän turn off. On kiva et sitä saakin vähän aikaa jo odotella, sitten se on aivan ihanaa kun vihdoin päästään itse asiaan 🙂 Kerran tapailin miestä, joka ei millään tehnyt aloitetta suutelemiseen, vaikka välillämme oli tosi vahva kemia. Kun sitten lopulta rohkaistuin suutelemaan häntä, ei siitä ollut tullla loppua ollenkaan.
Vaikka nainen haluaisikin miehen tekevän sen varsinaisen aloitteen suudelmaan, niin paljonhan voi silti tehdä siihen, että luo sitä sopivaa tilaisuutta ja/tai tuo muilta osin käytöksellään ilmi, että suudelma olisi kiva juttu.
Ymmärrän tosi hyvin tuon ajankohtaongelman. Useimmiten helpoin ratkaisu ovat tainneet olla suudelmat silloin kun treffeillä ollaan ensimmäistä kertaa jomman kumman luona. Ei pitäisi miettiä kuitenkaan liikaa, tietysti kannattaa hyödyntää aina sekin, jos muuten jotenkin hyvä hetki tarjoutuu 🙂
Mä olen aika usein treffeillä ollut se joka tekee aloitteen ensisuudelmaan. Koen, että se on mulle naisena jotenkin ”sallitumpaa”, kun moni mies (ainakin jos ei ole urpo PUA) varmaan vähän jänskää että onko se nyt sopivaa vain tuupata iholle. Ja onhan se toki kiusallista jos vain yhtäkkiä hyökkää, mutta ei sekään ole huono idea että ujosti sanoo että haluaisin ehkä pussata sua.
Usein tilanne on mennyt niin että siinä on hetken aikaa tuijoteltu toisiamme ja näen jotenkin kundin katseesta, että se miettii että uskaltaisko vai eikö. Se antaa mulle signaalin, että ainakin hän on vastaanottavainen jos minä lähestyn häntä huulet edellä.