Pari sanaa nettideittailusta
Noniin. Pari päivää sekä minä että blogialusta ollaan oltu huoltokatkolla, mutta eiköhän palata taas hommiin.
Mä lupailin viime kirjoituksessa sivuta tuota kommenteissa myös noussutta nettideittailua.
Mut suostuteltiin kokeilemaan sitä ensimmäisen kerran vähän päälle vuosi sitten. Tuolloin Suomi 24:seen. Mulla ei silloin ollut mitään överiodotuksia, mutta kuitenkin ajattelin, että ehkä tästä jotain tulee.
Mä opin kuitenkin nopeasti, että nettideittailu on miehen ja naisen näkökulmasta ihan eri maailma. Mies-nais -suhde on noissa ihan järkyttävä. Mun piti keskimäärin laittaa 20 viestiä ennenkuin sain yhden vastauksen ja sekin aika harvoin johti näkemiseen. Ja mä yritin oikeasti panostaa niihin viesteihin keksimällä aina jotain uutta.
Se oli lähtölaukaus sille, että aloin epäillä mun ulkonäköä.
Monet naiset sanoo sitä, että ei jaksa vastata kun tulee vain hei mitä kuuluu -viestejä. Ymmärrän, mutta samalla aloin ymmärtää myös niiden lähettäjiä. Kun yrittää vääntää kivaa ja kiinnostavaa viestiä kymmeniä kertoja saamatta vastausta, niin siinä aika nopeasti alkaa vain lähettää sitä samaa viestiä kaikille siinä toivossa, että joku vastaa.
Mun pieni toive kaikille tätä lukeville sinkkunaisille onkin, että jos näette jonkun joka on nähnyt vaivaa viestiin, vastatkaa vaikka ei kiinnostaisikaan. Mun kokemuksen mukaan kiva kieltäytymisviesti on kivempi kuin hiljaisuus.
Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että olen nähnyt vähän myös asiaa naisten puolelta ja se viestien, myös asiattomien viestien, määrä on ihan järkky. Ei ihme, että aina ei vaan jaksa vastata.
Pääsin myös kokemaan naisten maailmaa, kun mulle ehdotettiin, että kävisin pieraisemassa jonkun naamalle rahaa vastaan. Se oli mun S24-uran loppu. 😀
Tinder on tietenkin kaikkien huulilla ja siitä mulla on positiivisempaa sanottavaa. Monet pitää sitä lihatiskinä ja sitä se toki voi ollakin. Samalla se kuitenkin eliminoi vähän sitä, mitä me kaikki ajatellaan, mutta ei aina myönnetä: ulkonäöllä on väliä.
Jos joku matchaa sut, niin sun pärstä kiinnostaa ainakin jollain tasolla. Siitä on oikeasti hyvä lähteä, vaikka se ei todellakaan kaikki olekaan.
Mun oma kokemus siitä on, että kyllä sitä pitkään saa näpytellä ennen matcheja, mutta niitä kuitenkin tulee. Muutaman olen tavannutkin ja itse asiassa torstaina on siellä sovitut treffit, joten toivottakaa onnea!
Tässä alkuviikosta olen myös taas toteuttanut yhden lukijan antaman haasteen. Tällä kertaa vuorossa oli tuntemattoman ihmisen kehuminen.
Mun lähikaupassa on ollut vähän aikaa sellanen söpö kassaharjoittelija. Viimeksi kun olin sen kassalla, niin totesin sille puskista, että sulla on tänään tosi kivasti hiukset. Varmaan lähinnä asiakkaiden ”en tarvii kuittia” -murahduksiin tottunut mimmi tapitti mua hetken, hymyili ja sanoi kiitos.
Toivottavasti piristin sen työvuoroa. Se ainakin piristi mun kotimatkaa.
Ensi kerralla kerron teille vähän mun tulevan syksyn ohjelmasta. Kaikkea jännää on jo sovittu.
Nettideittailu on kyllä raaka laji. Näin naisnäkökulmasta sen n. 7v, mitä sitä on/off harrastin, tuli tosi vähän asiattomia viestejä ja voin käsi sydämellä sanoa, että vastasin ”jotain” ihan jokaiselle, joka mua kontaktoi. Koska haluaisin, että mullekin vastattaisiin. Osa näistä lähti tosin sen jälkeen spämmäilemään ja ahdistelemaan, mutta (sitten vasta) blokkasin ;P
Onnea treffeille 🙂
Tuttua, tuttua.:) Tuhottomasti miehiä ja ne hassut prosentit naisia, joiden suosiosta kisata. Hankala tilanne: miehen on vaikea saada naisen huomiota ja itseään nostettua massasta esille kun taas naiselle viestejä tulee helposti siihen tahtiin, että hommaan turtuu, loistotyyppejä jää huomaamatta ja lopulta kukaan ei tunnu oikein miltään.
Itse naisena olen oppinut, että sen sijaan että pyörii viikkotolkulla jossakin nettitreffipaikassa, kannattaa tehdä täsmäisku ja pitää omaa profiilia tai ilmoitusta vain hetken. Siinä ajassa saa jo riittävästi yhteydenottoja ja – mikä tärkeintä! – energiaa ja kiinnostusta riittää vielä myös tutustua miehiin. Miehen kannalta toki kurja juttu: pitäisi olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa mutta…;)
Olen kirjoittanut oman blogini puolella aiemmin myöskin nettitreffailusta – tosin pikemminkin seksiseuran saamisen kannalta:
http://rakasstacy.blogspot.fi/2014/07/panokaveri-netin-kautta.html
Mulla meni kylmätväreet ja puna nousi poskille tätä lukiessa. Tuli ihan sellainen ujo tyttö olo. heh
Kirjoitat hyvin. On ihana päästä toisen pääkopan sisälle, nähdä vähän miehistä näkökulmaa asiaan.
Itse olen löytänyt niin tämänhetkisen, kuin edellisenkin miekkosen netin kautta, koska baarihengailu tai tuntemattomalle jutteleminen kadulla on vain ollut liian kova pala.
Toivottavasti treffit meni hyvin! 🙂
http://everything-has-beauty.blogspot.fi/
Hyvää settiä! http://sixpack6pack.blogspot.fi/
Olis mukava tietää, miten treffit meni!!
http://yhdenonnellisentarina.blogspot.fi
Itse siis joskus Lappeenrannassa asuessani (parinkympin korvilla) ennen muuttoani Helsinkiin, menin nettideittipalstoille. Tapasinkin niiden kautta muutamia tyyppejä. Koskaan ei kuitenkaan synkannut kenenkään kanssa. Kenelle olin liian tyhmä, kenelle liian nuori, kenelle liian ailahteleva ja yksi sanoi jopa että haluaa tapailla vain yleisurheilijoita. Koska en ollut vanhempi, fiksumpi, urheilullisempi ja luonteeni ei ollut lauhkea kuin lammas, en saanut kuin munaa. En saanut edes toista mahdollisuutta. En toista yhteydenottoa.
Äitini sitävastoin on löytänyt elämäänsä miehen netistä. Erottuani isästäni, hän on seurustellut kolmesti netistä löytämiensä miesten kanssa.
Löysin itselleni lopulta miesystävän, niinkin tylsästä paikasta kuin baarista. Olisi se ensitapaaminen romanttisemminkin voinut tapahtua.
http://blogilana.blogspot.fi/
Nettideittailu on ehkä julmaa, mutta toisaalta se on tätä päivää ja on ollut sitä jo kauan. Itse löysin aviomieheni nettideittien kautta ja ehdimme saada monta hyvää vuotta ja pari mukulaa ennen kuin kohtalo päätti puuttua peliin. Nykyisen avopuolisoni löysin monen hiljaisen vuoden jälkeen osaksi perhettä Eurosinkut- yhteisön kautta. Vaikka tämä varmasti kuulostaa kliseiseltä, niin kirjoitanpa silti: hyvää kannattaa odottaa, etenkin jos on parisuhdetta vailla eikä vain panoa. En ehkä olisi kymmenen vuotta sitten osannut arvostaa niitä ominaisuuksia puolisossa, joita pidän nykyisin ihan parhaina puolina elämässä. Luota itseesi ja luota elämään. Hyviä asioita tapahtuu ihmisille, jotka uskovat siihen.
Kokeile OkCupidia! Se on ihan eri maailma kuin joku suomi24.
Tsemppiä nettitreffailuun. Ihan yhtä vaikeaa on kuin kaikki muukin treffailu!
Itse koitan vastata viesteihin edes jotain, mutta Tinderissä viestejä tuli alkuun niin paljon, että oli itsekin jo ihan sekaisin, että kelle vastannut ja kelle ei. Ja kaikki viestit ovat muuten olleet asiallisia. Koita ehdottaa, että jos viestittelyn sijaan voisi puhua puhelimessa. Siis ei toki ihan ensin, mutta jos tuntuu mielenkiintoiselta. Saa paljon enemmän irti ja kuvan toisesta. Toinenkin tajuaa, että toi on ihan aito ihminen ja ehkä jopa tosissaan!
Toi kehumishaaste onkin muuten hyvä, pitääkin kokeilla 🙂
http://www.loppukiri.wordpress.com
Älä nyt hyvä ihminen missään S24:ssa pyöri (sori kaikki sitä tosissaan käyttävät), mutta juntimpaa seuraa saa hakea! Sekä miesten että naisten puolella, näin S24:n keskustelupalstaa pikaisesti vilkaisseena.
Itse löysin oman rakkaan tulevan aviomieheni neittideittisaitin kautta kaksi vuotta sitten, mutta koska emme asu Suomessa, samainen saitti ei ehkä toimi siellä – enkä edes muista nimeä, kääk! Eli se tästä vinkistä…
Naisena tosiaan todettakoon, että miesten käytös nettisaiteilla on aika hämmentävää. Ne miehet, joita itse kontaktoin, torjuivat ylimielisesti, koska en ollut tissipyllytyttöjä eli näitä kuvia lähettämässä. Ja ne, jotka ottivat minuun yhteyttä, näyttivät osaavan vain yhden lauseen ”you’re hot”. No jees, mutta entäs se sisäinen kauneus, harrastukset, luonne, kiinnostuksenkohteet, tulevaisuudensuunnitelmat, unelmat…? Voisko myös näistä puhua?
Samaten odotukseni eivät miehiä kiinnostaneet, eli ikäasetuksinani oli 27-37v, mutta 45-50v kokivat mahtuvansa tähän kategoriaan ihan hyvin. Kyseinen saitti antoi lähettää vain esikirjoitettuja viestejä, eli törkyä ei tullut, mutta inttämistä, stalkkaamista ja tunkua (no tavattais ny, vaikka sanoin selkeästi kiitos ei) kyllä sitäkin enemmän. Huhhei.
Oho, tästähän tuli henkilökohtainen vuodatus, vaikka tarkoitus oli rohkaista. Kyllä se onni potkiikin, eli myös pysyviä kauniita ihmissuhteita syttyy netitse samoin kuin muiden väylien kautta. Ei siihen tarvita kuin yksi helmi kaiken soran joukosta. Tsemppiä!!