Vuosi bloggailua takana
Heipä taas!
Kuten viime tekstin kommenttiosiossa ansiokkaasti huomattiin, tämä blogi on nyt vuoden vanha.
Viime elokuussa blogin kirjoittamisen aloitti vittuuntunut ja jonkin verran vaille itseluottamusta oleva mies. Täytyy sanoa, että asiat ovat muuttuneet.
Ehkä tärkein muutos on tapa katsella elämää kokemuksena eikä suorituksena. Olen vuoden aikana lähtenyt mukaan niin moneen juttuun, johon en olisi koskaan aiemmin lähtenyt, että en pysy enää edes laskuissa.
Ja se on kannattanut. Olen käynyt ihan törkeän usein treffeillä ja tavannut mukavia tyyppejä. Olen tavannut toisia bloggaajia ja vaihtanut kokemuksia.
Olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa juhannusneidon kanssa sovittiin, että ei tapailla muita ihmisiä. 🙂 Jännää.
Kuten olette ehkä huomanneet, viimeisestä kirjoituksesta vierähti taas aika kauan. Yksi syy on, että olen nauttinut lomasta enkä jaksanut miettiä blogin päivittelyä. Toinen syy on, että mietin jatkanko enää.
Olen saanut teiltä kivoja viestejä ja toivomuksia uusista kirjoituksista, joten kyllä mä toistaiseksi aina välillä tänne jotain raapustelen. 🙂
Nyt voisin vaikka pikaisesti kertoa reissusta Englantiin. Olin Manchesterissä katsomassa lempijoukkueeni peliä kollegan kanssa. Reissu sujui hyvin kun selvittiin säikähdyksellä siitä, että meidän otteluliput oli toimitettu väärään paikkaan.
Repesin myös kun menolennolla pari riviä edessäni istui nuorempi ja vanhempi pariskunta (veikkaus että nuoripari ja appivanhemmat yhteisellä lomalla). Nelikon vanha mies, kutsutaan vaikka Reijoksi, oli kunnon sellainen perinteisen mallin suomituristi. Kukkapaita, kalapuikkoviikset, vyölaukku ja kamera rinnuksilla.
Teki mieli skannata sukkia sandaaleissa, mutta en kehdannut.
Tämä vanha herrasmies oli myös hyvin puhelias ja pasatti menemään koko kolmen tunnin lennon ajan heitellen puujalkavitsejä lentoemännille ja muille matkustajille. Hauska äijä. Ja tietenkin alkoi taputtamaan kun kone laskeutui. 😀
Parasta tässä oli, että paluulennolla muutama päivä myöhemmin istuin alas koneeseen ja, arvaatte varmaan, kuulin tutun äänen ”Onkohan tämä se sama tinapurkki millä lennettiin tänne!?”.
Reijo oli saapunut rikastuttamaan myös paluulentoani. 😀
Lähden nauttimaan nyt näistä meikäläisen lomaa varten räätälöidyistä helteistä.
Palataan! 🙂
Onneks olkoon! Meille tuli tänään kaksi vuotta loppukiriä.
Oli kiva tutusta sinuun ja onnea sen ihanaisen naisen kanssa. Sai fiksun miehen!
Heiiiii, updatea kaivataan 🙂
Kovasti onnea matkaan Juhannusneidon kanssa! Mahtava muutostarina tämä blogi ja iloisesti parempaan suuntaan. Vaikkei neitoa olisi vielä vuodessa löytynytkään, elämäsi on selvästi paremmassa jamassa muilta(kin) osin. Hyvää jatkoa toivotellen 🙂