Melkein kaksi kuukautta bloggailua – väliaikaraportin paikka
Tiedättekö, on välillä melko hankala kirjoittaa ihmissuhdeblogia kun ei ole ihmissuhteita. 😀
Vitsit sikseen, mä havahduin eilen siihen, että en ole kirjoittanut mitään melkein viikkoon. Pääsyy tässä on se, että olen pitänyt itseäni melko kiireisenä, jotta syksyn pimenevät illat ei pääse masentamaan mua uudestaan. Tähän mennessä menee hyvin.
Mä olen pähkäillyt mistä tässä kirjoittaisi, kun en varsinaisesti ole tehnyt juuri mitään uutta. Sitten huomasin, että mun ekasta blogikirjoituksesta on aikaa melkein kaksi kuukautta. Joten mikä parempi kuin käyttää blogikirjoitus sen pohtimiseen. Vähän niin kuin pitkään televisiossa pyörinyt sarja omistaa yhden jakson muistellakseen mitä tapahtui viisi vuotta sitten. Se on muuten rasittavaa!
Kun mä aloitin tän blogin, mä olin suhteellisen yksinäinen ja onneton. Nyt olen edelleen välillä yksinäinen, mutta harvoin onneton.
En edelleenkään ole löytänyt sitä naista, mutta yksi asia on oikeasti mussa muuttunut: Mä sanon paljon useammin kyllä.
Ennen sitä on aina alkanut miettiä seurauksia ja miltä jokin asia näyttää ulospäin. Nyt mä aika usein lähden mukaan vaikka mun looginen ajatteluketju päässä huutaa koko jutun päättyvän todennäköisesti katastrofiin. Ihan sama.
Sanotaanko että en olisi käynyt vahaamassa alapäätäni vielä puoli vuotta sitten…
Tästä johtuen mulla on ihan hyvä fiilis tulevaisuuden suhteen. Saa nähdä mitä kaikkea sitä tulee vielä tehtyä.
Ai niin olen mä tehnyt sentään jotain uutta. Kävin pelaamassa taannoin Suomessa suhteellisen uutta lajia nimeltä Tankofutis. Se on siis elävä versio pöytäfutiksesta. Tiedättehän sen pelin, missä on niitä pikku-ukkoja kepin varressa, joita pyöritellään ja yritetään saada osumaan palloon?
Tämä oli sitä, mutta ihmisillä. Jännä laji. Tosin ketään ei pyöritelty vaan oltiin niissä tangoissa remmeillä kiinni.
Mä olen myös miettinyt, kiinnostaisiko ketään jos kirjoittaisin sellaisen kysymys-vastaus -tekstin, jossa saisitte kysyä multa ja musta asioita? Mä olen saanut aina välillä kysymyksiä ja mietin, jos haluaisitte kysyä lisää, niin voisin vastailla. Ja saisin jotain kirjoitettavaa. 😀
Joka tapauksessa, kiitos kun olette palloilleet tähän asti mun mukana tässä hommassa. Toivottavasti ensi väliaikaraportissa voin sitten todeta löytäneeni sen naisen. 🙂
Heippa mies, sulla on hauska tyyli kirjottaa, tykkään siitä!
Kysymys-vastaus teksti kuulostaa hyvälle. Jos päätät sen tehdä, niin voisitko vastata kysymykseen että miltä yksinäisyys tuntuu ja miten se ilmenee sun elämässä?
Tää kuulostaa ihan sekopäiselle mutta ehken nyt välitä siitä:)