Sunnuntaiblues ja oman suunnan etsimistä
Yksi yksinasuvan sinkun pahimmista päivistä on mun mielestä sunnuntai.
Ainakin allekirjoittaneella nämä päivät tuppaavat usein olemaan muistutuksia siitä, että ei ole sitä oikeaa tai ketään muuta ympärillä pörräämässä. Joskus pahimmillaan vielä krapulaisen olon höystämänä.
Nämä päivät on just sellaisia kun toivoisi, että puhelin soi ja soittajana ei ole äiti vaan vaikka joku kaveri. Toki äiti on huippu. 🙂
Nyt onneksi ei ole krapulaa, mutta sunnuntai-olo on. Mitään ohjelmaa ei tullut järjestettyä, kaikki kaverit on jossain ja huomenna töihin. Toki työnteko on hauskempaa kuin tämä. Ja kun ei ole krapulaa niin voi myös kuluttaa aikaansa urheiluun.
Sitten on tietysti vielä inhokkivuodenaikani syksy tähän päälle. Eli syksyinen sunnuntaipäivä, jolloin ei ole mitään tekemistä ja ehtii hyvin miettiä sitä parisuhteen puuttumista. Multa kysyttiin viime kirjoituksen kommenteissa, että miten mä käsitän yksinäisyyden. Nämä sunnuntaipäivät summaavat sen aika hyvin.
Nyt mä lopetan valituksen. 😀 Nämä fiilikset tulee yleensä kun muutenkin on elämä vähän tahmeaa. Ja sitä se nyt rehellisesti sanottuna on vauhdikkaan loppukesän jälkeen.
Viime aikoina mun mietteitä on myös pitänyt hallussaan työelämä ja opiskelu. Mä olen työhöni suoraan sanoen alikoulutettu, mutta kuitenkin olen todistanut olevani siinä hyvä. Mä olen pomppinut määräaikaisesta työsuhteesta toiseen ja nyt taas yhden parasta ennen -päivämäärä lähestyy loppuaan.
Hommat voi toki jatkua, mutta epävarmuus saa taas miettimään, että mun pitäisi mennä kouluun.
Ongelma tässä on se, että musta mun ei kannata enää kouluttatua tähän mun nykyiseen työhön, koska sitä voi mielestäni (ja pomojen mielestä) tehdä ihan hyvin myös muulla koulutuksella.
Mitä siis mennä opiskelemaan? Kas siinä pulma. Miten sä motivoit itsesi opiskelemaan jotain muuta, kun teet just nyt sitä mitä haluat?
Tämmösen kanssa painiskellaan tällä hetkellä. No, sain viimeinkin tenttikirjat mun avoimen yliopiston kurssia varten. Ehkä se kertoo taas lisää.
Improvisaatiokurssi sai myös päätöksensä viime viikolla. Oli kyllä ihan hyvä ja halpa viiden viikon setti. Jos jotakuta kiinnostaa vähän kokeilla pelleillä ja heittäytyä niin työväenopiston kautta vaan ilmoittautumaan!
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. 🙂
Huh, kylläpä summasit tämän päivän fiiliksen hyvin! Itselläni tosin vielä se krapula, jota välillä tietoisesti pyrinkin välttämään näiden sunnuntaimasistelujen takia. Itselläni vielä uusi maa, kaupunki ja vielä rajoittunut ystäväpiiri. Eilen hyvässä nosteessa kyselinkin jo muiden darrasuunnitelmia, koska tiesin että en koko päivää kestäisi olla yksin! Mutta helpottavaa kuulla etten ole ainut ja että miehetkin potee sunnuntaisinkkuus-kriisejä!
Sunnuntaisinkkuuskriisi on hyvä brändinmi tälle. 😀
Mun mielestä sunnuntait on just hyviä päiviä omistautua ihan pelkästään itselleen 🙂 Tehdä, mitä ikinä huvittaa. Hemmotella itseään. (Oli se sitten jääkiekko-ottelun katsominen netistä tai kasvonaamio :p) Jos on kaunis ilma, tekee hyvää lähteä vaikka kävelylle tutkailemaan uusia kulmia. Mennä ihan oman mielensä mukaan, jäädä ihmettelemään oudon näköistä puuta ihan niin pitkään tai lyhyen aikaa kuin mieli tekee. Tai jos on kökkö ilma, tehdä itselleen suuren aamupalan tai illallisen, koska on sen arvoinen! Sunnuntait on vapautta! Ei ahdistava loukku. Toisen ihmisen kaipaaminen tommosina hetkinä kertoo mun mielestä vähän siitä, että ei osaa ehkä arvostaa itseään tarpeeksi? Että ei ole riittävä yksin, että ei voisi tehdä jotakin vain yksin, että tarvitsee jonkun muun ihmisen syyksi tehdä jotakin. ”Tää olis niin paljon kivampaa jonkun kanssa..” Höpsis! Tää on kivaa just nyt. Tee siitä kivaa just nyt 🙂
Pahinta on tehdä juttuja, joista tulee huono omatunto, kuten jäädä kotiin seinien sisään. Valoista syksyä sulle!
Hyvää analyysiä ja monta hyvää pointtia. Mä olen tullut vähän paremmaksi tuossa ettei jää neljän seinän sisään, mutta joskus sitä käy edelleen. Mä syytän syksyä. 😀
Joku viisaampi sano mulle joskus, että sillon kun yksin oleminen ahdistaa niin just sillon pitää olla yksin, että oppii olee ittensä kanssa. Kyllä mä osaan olla yksinkin (ja uskon, että säkin) mutta silti ne sunnuntait on aika ahdistavia ja mä oon ihan tietoisesti yrittäny lähteä sunnuntaisin pois kotoa, koska tiedän et se sunnuntaisinkkukriisi tulis jossain vaiheessa 😀 Kiteytit hyvin sen mikä siinä päivässä muakin ahdistaa… Onneks on taas maanantai ;D
Niinpä!
Oliskohan hyvä markkinarako alkaa perustaa sinkuille jotain sunnuntaiaktiviteettia? 😀
Ei muuten huono idea! 😀
Mä rakastan sunnuntai päiviä, sitä rauhaa ja rentoilua. Mut toisaalta mä en tällä hetkellä kaipaakaan sitä toista hääräämään lähelle 😀 Se vaikuttanee isosti mun kriisin vähyyteen tän asian suhteen! Lähinnä toi teijän sunnuntaisinkkukriisi, on mulla sellanen satunnaisten myöhästen iltojen juttu..
keepheadabove.blogspot.fi
Joo on se tuttua välillä myöhäisilloistakin. Homma vaan realisoitui just kätevästi kun kirjoitin tuota silloin su. 🙂
Easy like a sunday morning.. Tai sitten ei! Onneksi vielä toistaiseksi omasta kaveriporukasta löytyy muutama muukin sinkku, jonka kanssa mennä pitkälle sunnuntaibrunssille tai luontopolulle. Jos mitään sovittua ei ole, iskee se sinkkuus tosiaan päin näköä helposti nimenomaan sunnuntaina.. Sitten vaan raivosiivousta himassa tai salille tekemään pitkä treeni. Usein se päivä paraneekin jos sattuu kyykkäämään jonkun kivan näköisen hepun vieressä, joka vielä sattuu tsekkaamaan sun takaboksin ja vakoilet sen peilien kautta. 😉 Hymyjen vaihdon jälkeen on paljon kivempi jatkaa treeniä!
Asiaa tosiaan kirjoitat, ja sun ulosanti kolahti heti. Kiva lukea vastakkaisen sukupuolen mietteitä sinkkuudesta, kun itsekin välillä pohtii että onko sitä vaan oma rima liian korkeella tms. Noh, katsotaan! 🙂
Hassua, mä sinkkuna tykkäsin kovasti sunnuntaista 🙂 Kai se oli sellanen oma päivä ja paras mahdollinen treenipäivä. Lauantai-illat oli pahimpia, jos ei ollu sopinu mitään kavereiden kanssa. Harvemmin kävin lauantaisin juhlimassa, kun tahdoin treenata sunnuntaina, hankalaa 😀 Oon siis aina viihtyny tosi hyvin kotona, myös lauantai-iltaisin, mutta huomattavasti kivempia ne on viettää jonkun kanssa 🙂
PS. Kiitos mielenkiintosesta ja avoimesta blogista! 🙂
http://lungelady.blogspot.fi