Sinkkuuuden ja yksinolon hyviä puolia
Hei, arvatkaa mitä!? On taas lempipäiväni sunnuntai!
Viime viikolla mä kirjoitin siitä kuinka hanurista tämä päivä on ja se oli aika negatiivinen teksti. Nyt yritetään vääntää tästä jotain positiivista, koska on tässä hyviäkin puolia.
1. Mä heräsin tänä aamuna klo 11. Tai no oikeastaan heräsin 9.30, selasin kännykästä uutisia, käänsin kylkeä ja jatkoin nukkumista. Vaikka mä parisuhdeneitsyt olenkin, veikkaan että ei ihan onnistuisi kahden ihmisen taloudessa.
2.Mä voin hengata täällä kämpässä ihan missä varustuksessa haluan. Itse asiassa tätäkin kirjoitan sohvalla alasti. What a time to be alive.
3. Musiikkia voi luukuttaa niin paljon kuin tykkään. Ei siinä etteikö tämä onnistuisi myös mimmin kanssa, mutta kuitenkin luulen että monella tämä mun taipumus kuunnella taiteellista räppiä tulisi nopeasti korvista.
4. Voin käydä vessassa ja jättää oven auki. Elämän pieniä voittoja.
5. Kirja jota eilen luin putosi juuri sohvalta lattialle. En jaksa vielä nostaa sitä. En ehkä jaksa nostaa sitä tänään. Deal with it.
6. Telkasta tulee futista! Tässähän tämä päivä menee katsellessa, eikä kukaan halua raahata mua pois telkan äärestä. (Mä tiedän että on olemassa naisia, jotka tykkää katsoa futista. Olette ihania). Tähän vielä huomio, että jos mulla olisi tässä kämpässä nainen, niin mä aika nopeasti vaihtaisin miesten katselun telkasta johonkin muuhun aktiviteettiin.
7. Voisin laulaa suihkussa jos haluaisin. En laula, mutta voisin. Se on hienoa.
No niin. Näettekö, sinkkuna olo ei ole yhtään hassump….ääh paskat en mä usko tähän itsekään. 😀 Vaihtaisin koko listan siihen, että olisi joku kenen kanssa jakaa arkea.
Tämä teksti kuulosti mun päässä paljon hauskemmalta. No jaa. Saatte tyytyä tähän tällä kertaa. 🙂
Mä tarvitsen jotain piristävää. Prkln syksy.
Onneksi tänä sunnuntaina on jopa ohjelmaa, kun menen palloilemaan vanhemmille. Ilmaista ruokaa ja lööbausta höystettynä kahdella kissalla (eläimellä). Tuleepa ainakin rentouduttua.
Siellä myös onneksi osataan jo nykyään olla kysymättä, että miten naisrintamalla menee. Toisin kuin rakas isoäitini joka jaksaa aina tiedustella, että milloin mä tuon ekan tyttöystävän näytille. Mä olen varmaan käyttänyt kaikki kiertoilmaukset sille, että ei ole näköpiirissä.
Toisaalta ärsyttävää, mutta onpa ainakin joku, joka sinnikkäästi siihen uskoo. Ja on niitä muitakin. 🙂
Voi v***u tulipa ”positiivinen” teksti. 😀
Lukijakysymyksen aika!
Mikä on paras tapa lähestyä sinua baarissa? Mieslukijat, mikä on teidän mielestä paras tapa lähestyä naista baarissa?
Paras tapa musta on aika rento.:) Siis kivointa on, kun mies tulee sillä tavalla juttelemaan, että fiilis on epätoivoisen ja seksinmetsästyksen sijaan pikemminkin ”elämä on kivaa, nyt on kivaa, näytät mielenkiintoiselta ja olisi kiva jutella, mulla ei ole pakonomaista tarvetta löytää panoa”.
Sellaiset miehet, jotka kiertää naisen luota naisen luokse etsien ihan ketä tahansa, jolta heruisi pimppaa, on kamalia. Eli muhun uppoaa mies, joka ei näytä siltä, että kiertää jokaisen luona katsomassa antaisiko nainen. Ja – en olisi minä, jollen mainitsisi tätä 😀 – sellainen mies varmaan saakin useammin kuin se epätoivoinen, kiimainen kaverinsa.:)
http://rakasstacy.blogspot.fi
Hyvä, juurikin näin mä olen sen kelannut. Olen tuntenut porukkaa, joka saattaa pakit saatuaan kysyä sen mimmin kaverilta, että mites sä. Romanttista. 😀
Hyväntuulinen, positiivinen mies, joka tulee selvästi kiinnostuneena muttei kuitenkaan pakonomaisesti yrittäen juttelemaan. Ei se vaadi oikeasti mitään ihmeellisempiä one-linereita tai kikkoja 🙂
Ne jotka kysyy ensin multa tai ensin mun kaverilta ja sitten sen kieltävän vastauksen saatuaan, kääntää rennosti katseensa siihen vierelle – on aika surullisia tapauksia. Nää me yleensä porukalla nauretaan pihalle, menee vaan niin överiksi että huhhuh 😀 Joskus ollaan myös tehty jo valmiiksi sille miehelle niin, että kun se kysyy mua ja sanon ei, tarjoan sille mun kaveria, koska tiedän että ei todellakaan ole sen makuun se mies. Vähän hauskuutta voi itekin repiä siitä erittäin humalassa olevasta keinuvasta mieshenkilöstä, jonka silmätkin tuntuu katsovan joka suuntaan samanaikasesti.
Mä arvostan tilannetajua ja parhaimmat kokemukset lähestymisistä, on juurikin ne jotka tulee oikeenlaiseen tilanteeseen, yleensä sattumalta (mutta mistäpä mä tiedän onko ne kauanki stalkannu hyvää hetkeä) ja onnistuu sanomaan jotain osuvaa (tästäkään tosin voi tietää onko treenannu himassaan viikon vaihtoehtoja). Yleensä siis sellanen oikeesti rento, asiallinen, mutta selkee ”kiinnostat mua”-asenne, jotta siihen ihmiseen haluaakin ottaa kontaktia sitten.
Aitous ja hymy, mitäpä muuta voiskaan haluta. 🙂
keepheadabove.blogspot.fi
Joku rento vitsi, tai kevyt kohteliaisuus saa keskustelun alkuunsa. Ne kliseisimmät iskulauseet saa lähinnä perääntymään, ei toimi siis! Liika yrittäminen ei myöskään tuota tulosta, kannattaa mielummin olla hiukan verkkaisempi kuin liian tyrkky. Siinä vaiheessa kun huomaa ettei se mies olekaan vain seksin perässä, kiinnostus useimmiten herää 🙂 Eri naisille toimii varmasti eri jutut, mutta mulle tällaiset. En tiedä miltä kuulostaa miehen näkökulmasta? 🙂
Kiitti hyvistä vastauksista Essi, Iitu ja Loviisa. Nämä menee about samaan kategoriaan kun itse ajattelen. Iskureplat on ihan viimeinen juttu, ellei ne toimi sitten jotenkin ironisesti siinä kontekstissa. Mä kaipaan aina sellaisen luonnollisen tilanteen, kuten esim, että tilataan samaan aikaan juomaa tiskillä ja heitän siinä jonkun vitsin.
Mä kammoksun ajatusta mennä jonkun naisporukan pöytään tavoitteena lassota sieltä se yksi. Vaikka tätä varmaan pitäisi ehkä kuitenkin harrastaa. Mutta vain se yksi. 😀
Ihana lukea että jollakin muullakin on niin samoja ajatuksia ku itellä! Tää sinkkuus todellakin jo kyllästyttää!
Paras tapa tosiaan on semmoinen rento tyyli, tulla jutusteleen niitä näitä. Ei kiilto silmissä seksiä hakemaan, tai väkisin väännettyjä iskurepliikkejä, eikä myöskään kaato kännissä.
Mun mies tekee kaikkia seitsemää kohtaa vaikka yhdessä asutaankin. Ja se olen kyllä minä joka sen kirjan lopulta sieltä lattialta nostaa :D…ja täällä ei katota rutista vaan pelataan pleikkaa.
Siis futista 😀
Ensinnäkin tuohon kirjoitukseen, kaikki onnistuisi kyllä mun kanssa. Mun mielestä suihkussa laulava mies on ehkä maailman suloisin ja seksikkäin olento 🙂 Ja multa se kirja siihen lattialle jäisi kuitenkin, et kyl siinä tilaa toisellekin kirjalle on. Mitä kirjaa muuten luet?
Ja lukijakysymykseen: juuri tuo ”normaalitilanne” olisi muhun iskevin. Vaikka juomajonossa kyselis, että mikä drinkki on hyvä ja jatkais siitä sitten vaikka kysymällä, että ”tiedätkö mitä tulee tuohon listalla olevaan punaiseen palomieheen” (koska tuon niminen drinkki on varmasti olemassa) 🙂
Iloista syksyä 😉
Mietin ensin, että ilmaiset juomat on kivoja. Kerran yks jätkä halus ostaa mulle sen lempparikoktailin, joka oli mun mielestä tosi hauska idea, koska kyseinen drinkki oli mulle (pitkään baarissa työskenneellekin) ihan vieras. Se voisi myös olla joku herran itse keksimä kombo, hauskalla nimellä höystettynä. Kunhan se oikeasti sitten myös maistuu juotavalle 😀
Mutta sitten taas etenkin Suomessa ollessa ostetusta juomasta tulee outo olo, koska se ei kuulu aina suomalaiseen deittailukulttuuriinkaan. Monessa asumassani maassa, juoman osto tuntuu paljon normaalimmalta, koska miehet usein haluavat välttämättä maksaa muutenkin kahvit, viinit, ruoat, yms.
Mikähän sitten ois paras.. Joku ei liian cheesy kehu? Huomata semmoiset asiat, joita ei itse olettaisi miehen huomaavan? Tai joku hauska vitsi, joka ei ole mauton. Tämä myös testaisi osuvatko huumorintajut yhteen.
Mun mielestä toimivinta on kans vaan alkaa höpöttämään jostain, mikä liittyy tilanteeseen. Esim. keikan jälkeen baarissa kysyä joltakulta, että näitkö keikan, mitä tykkäsit jne. Tommosta on tietty helpoin heittää just baaritiskillä tai tupakalla, ehkä ois outoo mennä vaan jonkun pöytään ja kysyä 😀
Ulkonäön kehumisesta ekana repliikkinä tulee itelle jotenkin ällö fiilis, joten sitä välttäisin. Mutta jos jotakin haluaa kehua, on parempi on kehua vaikka kaulakorua tai kenkiä, kangaskassia tms, mikäli ne on oikeesti kiinnittäny huomion. Paras on, jos kehu osoitetaan esim. tekoon tai asenteeseen. ”Tykkään sun tyylistä, pidä toi” tai ”Vau, pakko arvostaa että…” Tosin ehkä tommosta osaa heittää vasta kun on jutustellu hetken.
Onnea keskustelunavauksiin!
Jos nyt oikein muistan, niin ei mua ole kukaan tuntematon ikinä lähestynyt baarissa. Vain ja ainoastaan tutut on lähestynyt. En mä mikään seinästä repäisty ole, mutta ilmeisesti hyvin vaikeasti lähestyttävä. Mutta joku ihan normaali lähestyminen olis kiva.
Itse olen muutaman kerran pyytänyt tupakkaa lainaksi (silloin joskus kun poltin) ja kun olen palauttanut tyypille tupakan, niin juttu on lähtenyt kivasti käyntiin.
Tuli tässä mieleen, että ootko ajatellu ulkomaille muuttoa, siis vaikka opiskelijavaihtoon tai kausitöihin lähtöä? Ei sillä, että suominaisissa olis jotain vikaa (itsekin olen 😉 ), vaan siksi, että ulkomailla asuessa saa kontaktia ihmisiin ihan eri tavalla kuin omassa kotimaassa.
Juttelun aloitus on helppoa, koska paikalliset haluaa tietää, mitä tykkäät heidän maastaan. Itse taas voi kysellä ummet ja lammet ihan mitä tahansa arkista, koska arki on kuitenkin vähän erilaista kuin kotona. Ja tiettävästi esim. ERASMUS-vaihto on tuottanut miljoona uutta kansainvälistä pariskuntaa 😉
Muistan omista vaihtovuosista sen, että kaiken maailman kekkereille tunkeminen oli helppoa ihan sillä perusteella, kun muutkin vaihtarit menee. Ja jos muita suomalaisia tapaa sattumalta, ei tarvita_yhtään_mitään_muuta syytä jutella kuin se jaettu suomalaisuus. Kumpikin suomalainen ilahtuvat yhtä paljon tilaisuudesta jutella suomeksi, ja jakaa ajatuksia tästä uudesta maasta.
Otahan harkintaan, tiedä vaikka sulla on kohta argentiinalainen emäntä, tai mihin maahan ikinä suuntaatkaan. Tai sitten se paikan toinen suomalainen vaihtari/kausityöntekijä tarttuu kainaloon ;D
Minja: Kiva kuulla, että tuo kaikki onnistuisi sun kanssa. Kuulostat kivan rennolta. 🙂 Mä luen Hobsbawmin Äärimmäisyyksien aika -kirjaa mun tenttiä varten.
Tuija: Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuota pelaamista samaan aikaan kun paikalla on ihmisiä, jotka siitä ei välitä. Mä kyllä tykkään välillä pelata, mutta sitä teen vaan kaverin kanssa sille erikseen varatulla ajalla. Ei tulisi mieleenikään samaan aikaan jos olisi tyttöystävä. Olen joskus ollut jopa bileissä, jossa jotkut jätkät pelaa. Huoh.
Jenni: Mä sivuan tuota juoma-asiaa mun seuraavassa kirjoituksessa. 😉
Vraa: hyviä vinkkejä! Varsinkin tuo keikkajuttu. Tällä haavaa mä menen 20.12 katsomaan Don Johnson Big Bandia Tavastialle. Siellä voisi kokeilla.
Nadelma: Hyvä että olet itse kuitenkin tehnyt aloitteen. Musta naiset voisivat keskimäärin vähän lisätä itse aloitteen tekemistä jos kiinnostaa.
Ivy: Ulkomaat on vähän kinkkinen ainakin tällä hetkellä sen takia, että tätä mun työtä ei oikein voi tehdä muualla kuin Suomessa, koska se vaatii aika kovaa kielitaitoa. Mä puhun kiitettävää englantia, mutta pitäisi olla melkein äidinkieli. Jos työmahdollisuudet näyttää kuivuvan tai lähden opiskelemaan niin sitten se on ajankohtaisempi. Hyvä idea kuitenkin.
Kiitos kaikille vastauksista!
Vielä jatkan tohon ulkomaat-juttuun: toki ei tarvii muuttaa pysyvästi, mutta ainahan voi lähteä interreilaamaan, pariksi kuukaudeksi kiertämään Eurooppaa tai sukeltamaan Kaakkois-Aasiaan.
Omakohtainen (ja kavereiden) kokemus on, että matkustaessa kontaktin ottaminen on sata kertaa helpompaa kuin Suomessa kadulla kävellessä, tai edes keikoilla 😉
En asu itse Suomessa enää ja pian-aviomieheni on toisesta Euroopan maasta, samoin kuin yli puolella kavereistani – jotka päätyivät yhteen samalla matkustelu/vaihto-opiskelu-metodilla kuin minäkin. Kukin tietty tykkää eri ajanvietteistä ja matkustelu ei ole kaikkien unelma.
Entäs kansalaisopiston kurssi tai avoin yliopisto Suomessa, jos et halua kokopäiväopiskelijaksi? Opiskelijana on paljon helmpompi tavata uusia tyyppejä ja avata juttelua kuin työelämässä. Luet näköjään historiaa tenttikirjastasi päätellen, sillä alalla pyörii paljon kivoja fiksuja tyttöjä oman kokemukseni rintaäänellä ;).
Vähän asian vierestä tähän alkuun, että mä luulen niin tietäväni kuka sä olet! Olen seurannut tätä blogia ihan perustamisesta lähtien ja juuri sitä ennen kirjoittelin erään ”sinun” kanssa aika intensiivisesti, mutta ei koskaan sitten tavattu oikeasti. Kuulostaa sekavalta, mutta menköön 🙂
Mukavin tapa lähestyä ihan missä vaan, on hivuttautua juttelemaan hienovaraisesti toisen käytöksestä tulkiten, että kiinnostaako ”seuraava vaihe” vai ei. En käy itse juurikaan baareissa, mutta uskoisin seuraavan reseptin toimivan myös siellä;
hienovarainen silmäkontakti pari kertaa kauempaa, jokin lyhyt yleispätevä repla mistä tahansa aiheesta (tässä vaiheessa, jos mahdollista ottaa vähän etäisyyttä ja antaa toiselle tilaa) ja sitten jos nainen tarttuu näihin, niin jatkaa huoletonta jutustelua. Kyllä se siitä.
Heitä arvaus sähköpostiin. 😀
Paras tapa lähestyä on se että mies kysyy ”voinko liittyä seuraan?” tai ”mitä kuuluu, miten ilta on lähtenyt käyntiin?” jne. Suoriin iskurepliikkeihin en ole muistaakseni törmännyt kertaakaan. Ehkä niitä ei osata/uskalleta käyttää. Toki, itse en niitä kyllä haluaisikaan kuulla. ”Normaali” ja vilpitön lähestymistapa on kaikista paras.
Ihana blogi, löysin tämän vasta 🙂
Mun mielestä drinkkiä kannattaa naiselle tarjota baarissa vaan, jos on varma, että se haluaa todella hengata sun kanssa. Siitä voi nimittäin just tulla se vastapalvelus-fiilis 🙂
Paras tapa on varmaan vaan jutella ja ehkä kysellä seuraavan viikon menoja ja täehdä näin selväksi, että olisi kiinnostunut muusta kuin vain sen illan touhuista.