Ainutkertaisia elämyksiä
Sori.
Meikäläisen sapattivapaa vähän venähti. 😀 Totta puhuen kun tajusin että oli tullut vuosi kirjoittelua täyteen, meikäläiseen iski vähän writer’s block. En oikein keksinyt miksi yritän vääntää tänne enää tekstiä.
Olenhan mä saanut oikeastaan sen, minkä takia tätä blogia aloin kirjoittamaan. Itseluottamuksen takaisin.
Hitto, se on parempi kuin ennen tätä blogia. Tästä ehkä tuli sellainen olo, että mun ykköstavoite oli päästä heti parisuhteeseen. Joo, se oli kyllä agendassa, mutta enemmänkin halusin tunteen että se voisi tapahtua, Että joku voisi aktiivisesti olla myös meikäläisestä kiinnostunut.
Tavoite saavutettu.
Ei tosin se parisuhde. 😀 Juhannusneito on kyllä yhä kuvioissa, mutta ei olla lyöty suhteelle mitään leimoja. Enkä mä ehkä haluakaan tässä tilanteessa.
Asiat on sujuneet hyvin, mutta nyt jo useamman kerran mielessä on pyörinyt ajatus, että tämä ei ole se loppuelämän suhde. Välillä on vaikea keksiä yhteisiä puheenaiheita ja välillä huomaan vain kuinka erilaisia ollaan. Välillä huomaan, että on oikeastaan melko sama nähdäänkö just sinä päivänä. Kiva nähdä, mutta en harmistu jos niin ei käy.
Toki, suhteessa tulee se vaihe kun alkuinnostus hiipuu. Tässä suhteessa oikeastaan sellaista jäätävää alkuinnostusta ei ollut. Tai no oli, mutta ei sillä tavalla kuin niillä kerroilla kun olen ihastunut ihan täysin. Sellaista fiilistä, että mä en halua lähteä tästä tilanteesta pois, ei ole vielä tullut.
Mutta. En ole havainnut ihan lääpälläänoloa toisellakaan osapuolella. Joten ehkä me nyt vaan mennään viikko kerrallaan ja nautitaan toisistamme kohti pimeneviä iltoja. 🙂
Muuten on ollut hyvä viime kuukausi. Olin ensin lomalla, mökkeilin, kävin Manchesterissä, sitten palasin töihin ja kävin pelaamassa Jari Litmasen kanssa futista samassa jengissä Olympiastadionilla.
En ole hetkeen ollut niin häkeltynyt kuin sen pelin jälkeen. Pikkupojan unelmat ja silleen. 🙂
Yritän jatkossa olla hiukka aktiivisempi jos joku tätä vielä lukee. 😀
Palaillaan!
Toi on tuttu tunne. On vaikea tietää mikä on ns. normaalia fiilisten vaihtelua ja mikä taas kertoo jostain syvemmästä ongelmasta. Tietty yks oleellinen juttu on se, haluaako molemmat samaa tulevaisuudelta ja onko halua panostaa siihen yhdessä. Onneksi aika näyttää mitä tuleman pitää. Sitä ei tarvii aina itse tietää heti.
Jes, päivitit! Kivaa 🙂 Onko tilanne vielä se, ettette kuitenkaan tapaile muita? Hieno homma jos kuitenkin tilanne on molemmille sellainen mitä ehkä nyt kaipaakin – yhdessäoloa ja seuraa aina kun siltä tuntuu. Se on ikävämpää, jos tilanne olisi vain toiselle sellainen ja toinen panostaisi tunnepuolelle enemmän, mutta jos sävelet on molemmille selvät niin mikäs siinä. Ja sitä alkuinnostusta ei kannata pitää hyvän suhteen mittapuuna, sillä kylmänä se kattilakin liedelle pistetään ja pian se porisee tulikuumana. 😀 Tsemppiä! (PS. Jari Litmanen!!! Miten pääsit sen kanssa pelaamaan?? Ellet tietty ole jalkapalloilija tms…)
Kirjoittele jatkossakin! Minä ainakin käyn lukemassa näitä. Mukavia syysiltoja sinulle ja juhannusdeitille!
Toivottavasti kirjottelet jatkossaki, vaikka kaikki hirveesti onki eteenpäin menny ja nätimmäks muuttunu 😛
Naattikaa toistenne seurasta ja uutta heilaa vaan kehiin, kun se löytyy. 😛
t: Eero
Itsekin olen sitä mieltä, että suhde usein kehittyy ajan kanssa. Jos perusasiat ovat kunnossa niin kiintymys ja rakkaus tulee ajan kanssa. Suhteet eivät etene saman kaavan kautta. Jos kuitenkin tuntuu, ettei tästä mitään tule niin kannattaa kertoa se tytölle mahdollisimman pian että tyttö voi jatkaa elämäänsä. Naiset panostavat usein enemmän suhteeseen mitä miehet ja antavat mahdollisuuksia myös vähän niille miehille, jotka eivät täysin vastaa omaa ihannekuvaa miehestä.. oletko sinä tämän tytön arvoinen tapaus? Onko teillä yhteisiä arvoja? Haluatteko ottaa vastuun oman onnellisuudestanne? Ei minulla muuta.
Olisi kiva kuulla tarinanne jatkoa 🙂
Mitä kuuluu? 🙂
Kirjoittaisitpa taas!
Mitä kuuluu? 🙂
Koska taas päivität??? =( =( =( =( =( =( =( =(