Baari-ilta ennen ja nyt
Sunnuntai baarista tyhjin käsin lähtemisen jälkeen inspiroi mut tähän. Varoitus: Sisältää kärkästä kieltä.
Lauantai-ilta vuonna 2011:
Mennään kaveriporukan luokse (johon kuuluu neljä sinkkumiestä. Tai poikaa varmaan tässä iässä). Aloitellaan hyvissä ajoin väkevillä ja muilla. Ollaan mukavasti humalassa baariin mennessä.
Haetaan kuitenkin varmuudeksi tiskiltä vielä juomat. Mennään tanssilattialle. Näytetään tyhmältä. Ei haittaa. Porukan tanssitaitoisin saa kiinnitettyä jonkun naisporukan huomion. Porukan verbaalisesti lahjakkain (minä) aloittaa juttelun.
Etsitään pöytä ja jutellaan. Tanssitaan lisää. Riippuen illasta lähdetään kotiin joko yksin tai ei. Tai on ainakin vähän pussailtu.
Aamulla on kamala krapula, mutta silti hymyilyttää.
Lauantai-ilta vuonna 2015:
Mennään baariin sen harvan sinkkuystävän kanssa kahdestaan, koska vuoden 2011 kaverit ovat kotona pelaamassa jotain v*tun parisuhde-aliasta.
”Mikä on kiiltävä ja pannaan vasempaan nimettömään, hih hih”. NO JAA-A!
Ei aloitella ollenkaan. Sinkkuystävä sattuu olemaan nainen, joten ei viitsitä hengata liikaa yhdessä tai lähekkäin, jotta ei näytetä pariskunnalta.
Kierrän baaria itsekseni. Välillä kaveri tulee vastaan ja kysyy että näkyykö mitään. No näkyyhän sitä, mutta näkemisestä on vielä pitkä matka kontaktiin. Menen tanssilattialle. Näytän tyhmältä. Tiedostan sen.
Katselen ympärilleni. Vieressä buugaa paljon äijiä, jotka näyttävät olevan myös itsekseen siinä. Katseet kohtaavat ja hiljainen nyökkäys. Samassa veneessä ollaan. Tosin jos tuosta naisparvesta irtautuisi joku, niin kukaan ei epäröisi talloa toista jalkoihinsa. Se siitä solidaarisuudesta.
Fiilis on vähän kuin hyyeenalla, joka kyttää josko antilooppilaumasta joku hairahtuisi vähän ryhmän ulkopuolelle niin voisi iskeä. Kuvottaa.
Tosin mieltä parantaa vähän kun katsoo baarin laitamille ja näkee ne miehet, jotka istuu kulmapöydässä katselemassa lasiin, koska eivät uskalla lähteä tanssilattialle tai ylipäätään liikkua. Jätkät, te voitte tehdä tuota kymmenen vuotta ja kukaan ei tule juttelemaan. Ellette ole Hunks-tanssija. Ja istu pyödässä ilman paitaa.
Luovutan ja lähden tanssilattialta tiskille. Siinä mimmi puhuu kaverinsa kanssa ja kysyn ehdottaisiko he mulle jotain juotavaa. ”Juo vaikka vettä” kuuluu kohtelias vastaus, jota seuraa selän kääntö. Kiitti.
Myöhemmin kokeilen osallistua toiseen keskusteluun lainilla: Sori teillä oli niin intensiivisen näköinen keskustelu, että tulin uteliaaksi. Vastaus: Siis sun mielestä meidän keskustelu on perseestä vai?!
Note to self: tulevan naisen pitää tietää mitä tarkoittaa intensiivinen. Tai ainakin olla loukkaantumatta sanasta, josta ei tiedä mitä tarkoittaa. Voihan jeesus kepinnokassa.
Ai, kaveri on löytänyt seuraa. Hyvännäköinen nainen kiertelemässä yksin baarissa. En olisi koskaan uskonut. Ei siinä, hieno hänelle.
Yöbussissa kuuntelen La Coka Nostraa ja katselen ulos ikkunasta. Pääosissa huumediilereistä kertovat lyriikat ovat niin kaukana mun omasta elämästä, että se tuntuu hyvältä. Vieruskaveri on ehkä vähän alta parikymppinen mies, joka torkkuu otsa pää edellä olevassa penkissä.
Vähän kuin minä vuonna 2011.
Kuulostipa katkeralta. 😀
En mä oikeasti kaipaa aikoja, jolloin oli enemmän tai vähemmän kännissä baarissa ja aamulla oli aina krapula. Tänään mulla ei ole ollut krapulaa, mutta vitutus tilanteesta. Baarissa käymisestä on tullut välillä tällaista ihme tulosurheilua.
Ei huonoa jotta ei hyvääkin. Futsaljoukkueeni, jota nimitän vaikka fc parisuhteeksi (arvatkaa miksi) voitti 5-2 ja allekirjoittanut teki kauden ensimmäisen maalinsa!
Nyt niitä muita täysosumia odottelemaan.
Ei vitsi nauroin tolle antilooppilauma – hyeena vertaukselle 😀
Mutta uskon kyllä, että baarista jonkun fiksun ja kivan seuran löytäminen on todella vaikeeta varsinkin kun me naisväki yleensä ollaan tiiviisti yhdessä laumassa. Myönnän itsekin harrastavani tätä, mutta toisaalta nykyään tuntuu että baarit on täynnä miehiä, jotka suoraan käyvät kimppuun kun vähänkin irtaudut kaveriporukasta ja heilautat tanssilattialla lanteitasi ja yhtäkkiä löydät kädet takertuneina itseesi 😛
Mielummin tykkäisin että joku lähestyisi mua niin kuin sinä yritit naisia jotka eivät osanneet sitä arvostaa, sanomalla pari sanaa ensin 🙂
Pakko kommentoida nyt kun varmaan kuukauden päivät joka maanantaiaamu olen työpaikalla ensimmäisenä kurkannut tänne josko olisi tullut lisää luettavaa 😀 Sinkkumiehien ajatusmaailma on ollut niin pimennossa tähän asti, että on ollut virkistävää lukea näitä sinun ajatuksiasi.
Mikset kokeilisi yökerhoilua täällä pohjoisemmassa? Okei väkiluku ja naismäärät kyllä vähenevät mitä pienempään paikkaan menet, mutta sen olen huomannut että avoimuus naisten ja miesten välillä vaan kasvaa mitä pohjoisemmaksi tulee. Voin sanoa, että jos esimerkiksi Tornioon menet baariin yksin, ei sinun tarvitse kyllä kauaa nököttää olutlasi kourassa tiskillä. Ja jos mennään ajatuksen tasolla pidemmälle, niin täälläpäin työttömyys kasvaa ja avoimet työpaikat ovat tiukilla, joten mahdollinen daami voisi löytää uuden työpaikan pääkaupunkiseudulta ja miksei kainalostasi ;D
Haha, jaan täysin inhosi parisuhde-Aliasta kohtaan! 😀
Mä oon kuvitellut, ettei nykyään tarvitse norkoilla yksin baarissa, kun voi etukäteen sopia sinne baariin tinder-deitit jonkun kivanoloisen mimmin kanssa. (Tosin jos tyyppi ei sit ookaan kiva, niin koko ilta voi mennä hukkaan…) Oon itse naisena todennut, että niin suuri osa baarissa kontaktia ottavista miehistä on urpoja ja/tai liian kännissä, että mieluummin etsin samanmielistä seuraa etukäteen tinderistä tai netistä, niin illasta jää paljon suuremmalla todennäköisyydellä hyvä mieli, vaikkei deitin kanssa natsaisikaan. Pussailutodennäköisyyskin on aika paljon suurempi. 🙂
Viimeksi kun olin baarissa (käyn pari kertaa vuodessa) eräs mies haukkui musiikkimakuni paskaksi kun satuin heiluttamaan hieman päätäni taustalla soivan musiikin tahdissa. Hän oli liian kännissä. Toinen oli selkeästi isku päällä ja erittäin innoissaan, kun hänelle selvisi, että olen varattu hän sanoi olevansa myös itse parisuhteessa ja pakeni vähin äänin paikalta. Hänkin oli liian kännissä. Suosittelen jatkamaan samaan malliin, älä ainakaan juo, liikaa. Ja jos joku kiinnostava nainen osottautuukin varatuksi, ei tarvitse juosta karkuun. Olisi joskus kiva tutustua uusiin ihmisiin, sukupuolesta riippumatta.
Hihittelen sun postaukselle täällä sängyssä.
Hauskasti kirjoitettu ja pahoittelut huonokäytöksistä naisista!!
Joko mä olen vanha tai muuten vaan tylsä ja erilainen nainen, mutta mua ei kyllä yksikään mies lähesty onnekkaasti tanssilattialla. En tiedä miksi, mutta se ympäristö on niiiin väärä mun lähestymiseen, kenties huonojen kokemusten takia. Tai kenties ihan vaan siksi, että mä en viihdy sellaisissa paikoissa laisinkaan. Helpompaa on lähestyä rauhallisemman istuskelupaikan tiskillä, huomattavasti suurempi todennäköisyys onnistuneeseen kontaktiin.
Pisteet rohkeudesta ja onnea matkaan, kyllä se kiva neitokainen vielä löytyy.
Pisteet rohkeudesta täältäkin, että uskallat a) liikkua yksin, b) tanssia ja c) aloittaa juttelun. Hieno homma!
Sitä ulkopuolisena ihmettelen, että yhäkö nykyään baareissa käydään sokkoiskumielessä, kun kuitenkin on vaikka mitkä deitti.netit, tinderit ja muut? Itse kun sinkkuunnuin pitkän parisuhteen jälkeen, en käynyt kertaakaan baarissa, koska niissä on niin sika säkissä-meininki.
Pitäis pelkän ulkonäön varassa tietää, kuka on kiinnostava, sinkkuja ei erota varatuista, on kummallekin osapuolelle tuskallista torjua ei-kiinnostavia vasten naamaa jne.
Itse tälläydyin saman tien nettideittipalveluihin saadakseni pintaa syvemmän kosketuksen toiseen ennen tapaamista, ja elämäni mies sieltä löytyikin. Samaa tuuria (elämän naisen suhteen) toivotellen!
Vaikka olenkin sinkku, yhdyn aiemmin kommentoineen veeran ajatuksiin.
Silloin kun olin parisuhteessa, oli todella virkistävää, jos mies jäi baarissa seuraan juttelemaan vaikka olinkin varattu enkä millään pettämismeinigillä liikenteessä.
Samaa kaipailen nyt sinkkunakin. Minulta vie jalat alta sellainen mies, jolle olen ensisijaisesti hyvää seuraa enkä mahdollinen tuleva kumppani. Tuntuu, että nykyään moni ainakin oman ikäisistä ihmisistä on todella tavoitehakuisesti liikenteessä, mikä itselleni aiheutaa lähinnä ahdistusta.
Ymmärrän kyllä tarpeen pariutua, mutta itse kun olen enemmän sellaisella tapahtuu, jos on tapahtuakseen -mentaliteetilla liikenteessä, liika yrittäminen latistaa tunnelmaa ihan liiaksi.
Isla
Hitsi kun tässä ei voi kommentoida edellisiin kommentteihin! Mutta jokatapauksessa, ihmettelen suuresti, ettei keskustelun aloituksiin suhtauduta positiivisesti! Oliko ne jotain teinejä? 😀 Sinkkuna olen kyllä sen huomannut, ettei baarista kannata ketään lähteä etsimään. Pitäisi olla todella hyvä tuuri, että paikalla olisi juuri silloin joku todella sopiva ja vieläpä olematta liian humalassa. Toisaalta itse arvostan kyllä sitä, että baarissa (tai muualla livenä) pääsee heti kiinni toisen olemukseen. Tinderissä tai netissä kun saa helposti vähän väärän kuvan, kun ei näe miten toinen on. Toisaalta jos sitten näkee siinä hirveässä humalassa, niin yhtä lailla nope. Mutta kun te muut tunnutte sieltä netistä tai tinderistä jotain onnistuvan löytämään, niin kai siihenkin pitäisi vähän uskoa 🙂