Maakuntamatkailua vol 2.
Nyt on viimeinen sovituista treffeistä takana.
Otsikko on maakuntamatkailua, mutta mä en oikeasti liikkunut mihinkään. Mun luokse tuli nainen Raumalta. Kelatkaa. Raumalta. Neljä tuntia bussissa. Miehen takia, jota ei ole koskaan nähnyt.
Mä olen aika sanaton.
Vielä kun neiti O kertoi, että ei varsinaisesti koskaan ennen tätä ole ollut virallisilla treffeillä, mun päätös oli selvä. Mä käyttäisin kaiken energiani tekemällä tuolle naiselle tosi kivan päivän, jota se voisi miettiä hyvillä mielin bussimatkalla takaisin.
Ja kyllähän me kaikenlaista puuhattiin. Käytiin syömässä kiinalaista, pyörittiin ihmettelemässä luita luonnontieteellisessä museossa, jossa O oli aina halunnut käydä, shoppailtiin alennusmyynneissä ja kruunattiin koko keissi syömällä vähän donitsia.
Kun me vähän yli viisi tuntia tapaamisemme jälkeen erottiin, uskaltaisin sanoa, että molemmilla oli aika hyvä fiilis. 🙂
Välimatka tässä jutussa mietityttää, mutta kuka tietää, ehkä näen tämän raumalaisen blondin vielä joskus uudestaan.
Mä mietin illalla aika paljon O:n rohkeutta. Jos et ole koskaan varsinaisesti ollut treffeillä ja teet tämmöisen hypyn. Se vaatii näin vulgääristi sanottuna munaa. Jos käyttäisin hattua nostaisin sitä nyt hänelle. Nostan kuvitteellista hattua.
Mutta nyt puheenvuoro O:lle. 🙂
”Matkustin siis Helsinkiin kotipaikkakunnaltani pelkän sokkotreffin takia. Jotkut ihmiset keille kerroin suunnitelmistani, kysyivät olenko varma, että haluan mennä sinne yksin? Minulle varoiteltiin, että se voisi olla kuka hyvänsä, mutta päätin silti mennä. Ajattelin, että jos tästä ei tule mitään saan itselleni ainakin mukavan shoppailureissun näin joulun jälkeen.
Yritin olla mahdollisimman tyyni sinä päivänä, eikä kauheasti mitään odotuksia, enhän ollut nähnyt koskaan tätä ihmistä. Kun olin perillä, soitin ja puhelimeen vastasi mukavan kuuloinen ääni. Ainakin silloin tiesin, ettei vastassa ollut mikään vanha äijä. 😀
Kun sitten tavattiin hän oli ihan normaali ihminen. Ei mikään pelottava ja ilkeämielinen, tyly tai tympeä. Muutaman tunnin jälkeen, kun oltiin vietetty aikaa, ajattelin, että kannatti lähteä. En kadu, että lähdin, ja vietin mukavan päivän hauskassa seurassa.”
Täytyy sanoa, että kun laitoin turhautuneena tänne sen postauksen, että lähden treffeille, se oli yksi viime aikojen parhaista päätöksistä. Mä olen saanut tavata hienoja tyyppejä, kuulla kommentteja face to face mun blogista ja ennenkaikkea tuntea sitä kivaa fiilistä, että tulossa on treffit. 🙂
Neuvoni kanssasinkuille: uskaltakaa.
Ps. Jos olet mies, tai tunnet hyviä sinkkumiehiä niin mene loppukiriblogiin ja pyydä jompaakumpaa daamia ulos. Tämä on käsky.
Palaillaan!
Luettiin täällä lauantai-illan ratoksi sun kuulumisia. Mitäs me muutakaan.. Sullahan on vipinää vaikka kuinka
Melkein. tiputin tuon Emman sängyltä, kun luin sun ääneen postauksen vimpat rivit 🙂 kiitos! Ja mulle on tulossa treffit blogin kautta.
Toivottavasti musta oli apua. 🙂