Milloin naista saa sanoa kauniiksi?
Tämän sunnuntain jopa vähän provokatiivinenkin otsikko juontaa juurensa taannoin käymääni keskusteluun yhden miespuolisen kaverin kanssa.
Hän oli kokemustensa myötä kehittänyt sellaisen teorian, että naista ei saa missään nimessä kutsua liian aikaisessa vaiheessa kauniiksi, tai muuten leimaudut vain pimpsan perässä juoksijaksi. Hän oli sitä mieltä, että esimerkiksi baarissa sanat ”sä olet musta todella kaunis” saman illan aikana tavatulle naiselle ovat nou nou.
Miestä vähän harmitti tällainen leimaaminen, sillä hän totesi ettei koskaan sano toista kauniiksi, jos ei oikeasti tarkoita sitä.
Samassa keskustelussa tuli pohdittua onko se niin, että täällä Suomessa sitä ehkä pidetään vähän jotenkin epätavallisena. Stereotypia tunteista ja syvällisistä asioista harvoin puhuvista suomalaismiehistä on juurtunut syvälle ja sitä kautta syntyy heti epäluottamus kun joku rikkoo sitä? Ehkä sitä pidetään luontaisempana vaikkapa latinokulttuureissa? Ja tämä ei tosiaan ole mikään suomalaiset miehet ovat väärinymmärrettyjä -ruikutus. Ei olla.
Tietenkään tähän ei ole yksinkertaista vaustausta ja ei varmasti päde kaikkiin. Mua vaan alkoi kiinnostamaan, että miten moni tätä blogia lukevista naisista suhtautuu siihen, jos puolituntematon mies kutsuu kauniiksi? Tuleeko siitä hyvä mieli vai epäluulo tyypin aikeita kohtaan?
Tämä voi myös olla todiste, että ainoastaan naiset ei ylianalysoi asioita. 😀
Rupesin myös miettimään, että itse en ole varmaan koskaan kovin aikaisessa vaiheessa kehunut ketään kauniiksi. Se on tullut vasta pidemmän tuntemisen jälkeen (yleensä ollaan jo vaan kavereita siinä välissä. :D). Ehkä pitää kokeilla.
Mitäs muuta. Kuulumisia. Olen tehnyt ihan sikana töitä ja treenannut tosi paljon. Ja tinderöinyt! Sain kaksi todella hyvännäköistä naista matcheiksi, joista toinen ei vastannut lainkaan ja toinen on lopettanut keskustelun näemmä kokonaan…huokaus. 😀
Ai niin. Viime artikkelin kommentoissa joku sanoi, että ei se suhde tuo onnea. Tästä tuli mieleen, että olen varmaan antanut vaikutelman, että kuvittelen kun se parisuhde joskus mulle tulee niin kaikki ongelmat on ohi ja voin alkaa lepäilemään laakereillani.
Siitä ei tosiaan ole kysymys. Mä vaan haluan vaihtaa vanhat ongelmani uusiin. 😀
Hyvää alkavaa viikkoa!
Moikka!
Ongelman ydinhän on siinä, että naiset Suomessa ovat valveutuneita sen suhteen, että naissukupuolielimet omaavan itseisarvo ei synny ulkoisesta olemuksesta. Mitä oikeastaan haetaan kutsumalla naista kauniiksi? Minua henkilökohtaisesti ei imartele kuulla, että joku mies tuntee seksuaalista vetovoimaa minua kohtaan, miksi tuntisin hyvää mieltä siitä, että tuntemattoman miehen mielestä näytän hyvältä? Aivan kuin siinä olisi jotakin onniteltavaa että ”onnea sinulle, sinä olet hyvännäköinen.” Mietippä tilanne että minä tulen baarissa sanomaan sinulle, että ”olet komea mies” ja lähden pois. Onko olosi sitten validoitu miehenä?
Ps. olen muuten asunut pidemmän aikaa Espanjassa, missä vastaavaa saa kuulla alinomaan. Ei, ei imartele sielläkään.
Kyllä mä ainakin koen enemmän ilahtuvani kuin suuttuvani siitä, että kehutaan kauniiksi. Toki tilanteesta riippuen suhtautuminen vaihtelee – jos kehuminen tapahtuu klo 3.30 narikkajonossa, saatan ajatella siitä eri tavoin kuin jos kehutaan vaikkapa alkuillasta jossain rennossa drinksubaarissa. Näin karkeasti jakaen 🙂
Tinder! Mulla olisi postausidea, tai oikeastaan pyyntö. He 😀
Kun kerran Tinderissä olet, niin haluaisinkin tietää, että millaiset naiset, kuvat, tekstit kiehtovat? Onko parempi, että on 6 kuvaa kuin että on yksi? Entä, onko parempi, että About-kohdassa lukee jotain vai ei?
Kirjoittaisin naisnäkökulmasta postauksen Tinder-miehille mielelläni, mutta koska lukijakunnassani miesten osuus lienee marginaalinen, tyydyn vain valittamaan kavereilleni Tinder-miehistä, joiden profiili/kuvat/esittely eivät vaan toimi.
http://www.lily.fi/blogit/unattached
Olin vuoden vaihteessa Kuubassa. Olin hakemassa allasbaarista vettä, kun eräs hotellin työntekijä (ehkä noin 25-vuotias mies) tuijotti mua hetken ja kun hymyilin takaisin hän totesi ”You are so beautiful”. Mä hymyilin valehtelematta koko päivän, kun siitä tuli niin hyvä mieli 😀 Ehkä se oli mun harmaansiniset silmät, valkoinen iho ja vaalea tukka, jotka olivat tän kuubalaiskundin mielestä eksoottiset, mutta oli se silti kohteliaisuus 🙂 Enkä mä miettinyt hetkeäkään, oliko sillä jotain taka-ajatuksia, koska olin vaan niin otettu tosta kohteliaisuudesta 🙂
Mitä tästä opimme? Naiset on erilaisia, mutta kyllä moni tykkää, kun heitä kehutaan. Me ei vaan haluta myöntää sitä, jottei vaikuteta liian ”pinnallisilta”. Mun käsityksen mukaan ne, jotka eivät tykkää ovat a) liian tietoisia siitä, että ovat hyvännäköisiä ja luulevat kohteliaisuutta iskurepliikiksi tai b) omaavat todella huonon itseluottamuksen ja luulevat kohteliaisuutta iskurepliiksi 😉
Paras kohteliaisuus on kuitenkin aina, kun se tulee täysin puskista ja juuri silloin, kun vähiten sitä odotat 🙂 Eli ei välttämättä baarissa vaan ruokakaupassa, bussissa,.. 😀
Oon Lotan kanssa samoilla linjoilla. En halua kuulla kehuja tuntemattomalta, koska en halua olla vaan nätti naama. Oon saanu tarpeekseni siitä, että naisten ulkonäköön kiinnitetään niin paljon huomiota. Eikö naisille vois puhua niin kun ihmisille yleensä, ettei tarvis miettiä että ”apua missä välissä mä nyt kehun tota kauniiks”? Muhun tekee paljon suuremman vaikutuksen jos jätkä aidosti kuuntelee mua ja puhuu mielenkiintosia juttuja, eikä vaan hoe jotain mun naamasta ja kropasta.
Ja oon myös asunut Espanjassa ja vähän muuallakin, eikä se imartele sen enempää missään 😉 Mieluiten näitä kuulee sit ihan poikaystävältä joka tuntee mut hyvin ja tietää että mussa on muutakin kun ulkonäkö.
Toki kehut aina imartelee muttei sillon kun ne tulee epämääräsissä olosuhteissa, kuten just se jo mainittu pilkun jälkeinen narikkajono. 😀 Parhaimmillaan siitä voi saada koko päivän kestävän hyvän fiiliksen, mutta oikeestaan ei se tarvii edes noita sanoja. Mulle on jääny tosi hyvin mieleen, kun yks arkinen päivä kävelin helsingin keskustassa ja mun edestä viiletti yks söpö poika. Jouduttiin kumpiki vähä vaihtamaan kävelyvauhtia ettei törmätty ja se naurahti, hymyili niin aidosti, että edelleenki hymyilyttää kun miettii! Mutjoo, eksyin vähän..
Mä oon ite huono kohteliaisuuksien kanssa, yritän koko ajan opetella siihen, että ei ala jotenki viemään pohjaa siltä asialta typerästi. 😀 Kuitenki ehkä kivoin ”oot niin kaunis”-kommentti tuli sellaselta, jota nyt tapailen. Se tuli niin aidosti ja iski tonne jonnekki isosti. Toki sit kans kikattelin ku yläasteikänen, ku kuulin yhteiseltä kaverilta että se jätkä oli kommentoinu sille sitä, miten se kauneus ei ulotu vaan mun ulkonäköön – sisimpään myös, sen mitä se mua on oppinu tuntemaan.
Älä sano tuntematona naista kauniiksi. Lyhyen juttutuokion jälkeen kehu mieluummin, että hän vaikuttaa tosi fiksulta, hauskalta tmv. Väitän, että fiksut naiset arvostavat sellaista paljon enemmän! 😉
Muutama vuosi takaperin baarissa eräs jätkä tuli juttelemaan (on niitä muullonki tullu, hehheh). Hetken juttelun jälkeen tää jätkä sitten totes et hänellä on naamaraja koska on itse niin hyvännäkönen. Että mun pitäs olla imarreltu siitä että hän päätti tulla juuri mulle kertomaan kuinka fiksu, filmaattinen ja puutteessa hän on! Tää oli sellanen hetki kun en tienny et oliko kyseessä kohteliaisuus vai joku über-hieno vittuilun muoto. 😀
Mut yleisesti oon sitä mieltä et naista saa kutsua kauniiksi koska vaan – kunhan tarkottaa sitä. Ei siis sano vaan muodon vuoksi tai kalastellakseen pisteitä.
Löysin tän blogin puolivahingossa ja huutonauroin ääneen sun teksteille. 😀 Aivan mahtavaa settiä! Oon aina pitäny itteäni spontaanina ihmisenä mut tätä lukiessa tuli aika tylsä olo. 😀 Mieletöntä miten rohkeesti oot vaan lähteny kokeilemaan kaikenlaista ja kertonu kokemuksistas, arvostan suuresti. 🙂
Kyllä itse ainakin ilahdun kohteliaisuuksista. Jos niillä sitten onkin joku taka-ajatus niin ei se silti sitä tarkoita, että kohteliaisuudesta ilahtuneena olen valmis mihin tahansa. Keski-Euroopassa asumisen jälkeen olin niin tottunut kuulemaan kohteliaisuuksia, että jäin kaipaamaan niitä suomalaisilta miehiltä.
Eli itse kyllä rohkaisisin miehiä sanomaan spontaaneja kohteliaisuuksia, myös naisen kauneudesta. Naisethan laittautuvat ja panostavat ulkonäköön, miksei sitä sitten voisi huomioida! Ei se silti tarkoita sitä, että naisessa ei olisi mitään muuta kuin kauniit kasvot. Vaikea kommentoida älykkyyttä, jos on vasta tavannut ja vaihtanut pari sanaa, jos sitäkään.
Kerran treeneistä tullessani pysähdyin ottamaan kebab-kioskilta ruokaa mukaan. Ruokaa ojentaessaan mies totesi yksinkertaisesti, että olet kyllä todella kaunis. Kyllä, hymyilytti koko kotimatkan 🙂 Enkä miettinyt kertaakaan, mitäköhän taka-ajatuksia tyypillä mahdollisesti oli.
Liityn joukkoon, joiden mielestä ulkonäkökehut tuntemattomalta eivät nostata mieltä. Mun korvaan nuo kauneuden kehumiset vaan yleensä kuulostaa just siltä pakolliselta fraasilta, joka on sanottava, että irtoaa. Ja kuten Lotta tuossa aiemmin kiteytti mainiosti: ”Minua henkilökohtaisesti ei imartele kuulla, että joku mies tuntee seksuaalista vetovoimaa minua kohtaan, miksi tuntisin hyvää mieltä siitä, että tuntemattoman miehen mielestä näytän hyvältä?”
Ehkä joku ”sulla on tosi kiva tyyli” -tyyppinen kommentti olisi eri juttu, siis kehut asioista joihin olen itse voinut vaikuttaa. Kerran joku tuntematon nuorukainen tuollaisen ohimennen heittikin, siitä jäi hyvä fiilis 🙂
Ja eikös se nyt aika selväksi tule, että jos seurassa viihtyy ja tykkää katsella, niin varmaan ulkonäkökin silloin miellyttää 😀 Suhteessa sitten niitä kehujakin on kiva kuulla.
Pitkähkön kommentin perään: mä olen myös tällaisena ikisinkkuna miettinyt, että millaisisia kehuja miehet haluaa kuulla ja missä tilanteissa? Siis ihan kaikki miehet, kun ootte samanlaisia kuitenkin, heh heh. No joo.
Olen samoilla linjoilla Marin kanssa. Kohteliaisuudet ovat aina jees. Jos siis ovat muutakin kuin sananhelinää. Itsekin olen useasti päättänyt, että teen ryhtiliikkeen, mitä kehumiseen ja huomaavaisuuteen tulee, mutta jatkuvasti saan huomata, ettei se niin helppoa olekaan.
Isla
Mä oon kans sillä linjalla että ei kauneuskehuja alkuvaiheessa. Mä kun en itse laittaudu nätiksi miellyttääkseni ketään miestä eikä mua kiinnosta, jos joku random dude tuntee muhun vetovoimaa. Joku ”oot kaunis” baarissa tarkoittaa vähän samaa kuin ”panisin”. Ärsyttää myös, että yleensä miehiä kehutaan heidän saavutuksistaan ja teoistaan, naisia edelleenkin vain ulkonäöstä… Ei olla missään 50-luvulla 😀 Ainakaan mun elämäntehtävä ei ole olla nätti, on tärkeämpiäkin juttuja.
Pienen jutustelun jälkeen tai jonkin aikaa jotakuta tapailtuaan voi ehkä sanoa esim. ”Ei vitsi, oot kyllä hauska ja mukava. Ja sitten oot vielä kauniskin.” Tms. Mutta sitä ei saa tehdä laskelmoidusti 😀
Äänestän minäkin tuon puolesta, että on kiva kuulla kehuja. Kunhan niiden sanoja tarkoittaa mitä sanoo. Nuorena muistan erään ystäväni todenneen, että olisipa kiva kun joku joskus huomioisi hänen olevan naisellinen ja kaunis. Häntä kehuttiin aina älykkääksi ja fiksuksi. Nainen koki siitä syystä olevansa ei-viehättävä kaverityyppi miesten silmissä.
Pakko linkata tähän aiempi postaukseni aiheesta https://loppukiri.wordpress.com/2013/08/29/herrasmies-hurmaa-sanoilla/
Tsemppiä matkaan miehet, jos nainen ei osaa ottaa aitoja kehuja kehuina niin minkäs teet. Monelle naiselle pieni kehu on viikon pelastus ja nostaa hyvän mielen ja hymyn huulille.
Emma
Itse en kaipaa puolitutulta mieheltä minkäänlaista ulkonäkökommentointia. Johtaa helposti siihen, että mies leimautuu silmissäni b-sarjan lirkuttelijaksi. Kyllä sen näkee miehestä kilometrin päähän, jos hän on minusta viehättynyt. On paljon innostavampaa, jos mies keskustelee aidosti läsnä ollen ja on kiinnostunut ajatuksistani, jos hänestä välittyy minua ihmisenä arvostava ja tasa-arvoisesti suhtautuva vaikutelma.
Minusta on erityisen seksikäs sellainen tilanne kun ilma on paksuna kemioista ja toisen ulkomuodonkin ihailusta mutta samalla puhutaan täysin asiallisesti. Jos vaikka ulkonäköön liittyvän ajatuksen pukee sanoiksi liian varhain, voi se latistaa tunnelmaa pahan kerran.
Ulkonäkökommentointi kannattaa siis jättää tosi myöhäiseen vaiheeseen. Vaikka sinne, kun kymmenen vuoden avioliiton ja kolmen lapsen jälkeen ollaan ruuhkaisessa ruokakaupan jonossa, hiki pipossa, kiljuvat lapset ympärillä… siinä tilanteessa hellä katse ja sanat ”Olet kaunis” olisivat romanttisinta mitä kuvitella saattaa.
Haha, ei ole kyllä näköjään helppoa naisten kanssa 😀 Mun elämäntehtäväni on olla paitsi kuuma, myös fiksu ja hauskinta on sitten kuullakin miehiltä ”oho, sä olet kyllä fiksukin”-lausahduksia. Olen tottunut siihen, että mua sanotaan kauniiksi, mutta kyllä haluan sitä silti kuulla vieläkin. En voisi seurustella miehen kanssa, jolta kohteliaisuuksia pitää kalastella ja odotella, kyllä se kiinnostus toisen ulkonäköön pitää tehdä jo varhain selväksi jollain tavalla.
Useat naisystäväni kyllä sanovat arvostavansa enemmän kohteliaisuuksia, jotka koskevat heidän älykkyyttään. Siitä vaan, kukin tavallaan. Itse en kuitenkaan suostu sellaisiin yleistyksiin, että koska nautin siitä, että kuulen olevani kaunis/kuuma, niin olen jotenkin pöljä tai huonompi nainen.
NIin ja tietenkin kohteliaisuuksia vain silloin, kun niitä oikeasti tarkoitetaan 🙂
S. tiedusteli, että millaisia kehuja miehet haluavat kuulla ja missä tilanteessa. Itse olen sitä mieltä, että kaikki kehut käy ja lähtökohtaisesti on ihan sama, että missä tilanteessa. Itse tulen kehuista hyvälle mielelle. Jos joku kehuista loukkaantuu, on sitten kyseessä mies tai nainen, niin ehkä silloin on syytä katsoa peiliin.
Janus
Erittäin mielenkiintoinen aihe ja käsittelin ilmiön negatiivisia puolia blogissani noin viikko sitten. Valitettavan usein miehet tuntuvat kutsuvan naisia kauniiksi liian pian vain päästäkseen pidemmälle, mutta kaikilla ei tietenkään ole samat taka-ajatukset 🙂
http://elinatuominen.weebly.com/blog/cat-calling
Onpas yllättäviä vastauksia täällä. Minua ainakin saa sanoa kauniiksi ja muutenkin kehua. Sellaisesta tulee hyvälle mielelle.
Mulla tuli tää sun kirjotus mieleen viime viikonloppuna.
Sanottakoon, että itse pidän kehuista. On mukavaa, jos miehet huomioivat sanomalla kauniiksi. Ja ainakin itselle on kehittynyt jonkin sortin suodatusmekanismi, jolla osaan erotella toisistaan ne miehet, jotka sitä aidosti ja melko vilpittömästi tarkottavat ja ne, jotka sanovat samat sanat yhdeksälle naiselle kymmenestä.
Olen myöskin tottunut siihen, että heti lyhyempien ja pidempien suhteiden alkuvaiheissa on ”kaunis” sana mainittu.
Nyt olen kuitenkin tavannut poikkeuksen, joka toi asian esiin vasta kuukauden tapailun jälkeen.
En vielä tiedä, mikä on oma suhtautumiseni asiaan.
Toisaalta olen kuluneen kuukauden ajan miettinyt, että enkö olekaan hänen silmissään niin viehättävä (ko. herra arvostaa selkeästi enemmän sisäisiä kuin ulkoisia ominaisuuksia) ja toisaalta, kuukauden ”odottelun” jälkeen sanoilla oli todella paljon painoarvoa. Että nyt hän ihan oikeasti pitää minua kauniina.
Voi kun tämmöset yksinkertasetkin asiat täytyy olla niin hankalia ihmissuhteissa. Ne on oman päänkin sisällä niin monimutkasesti tulkittavissa…