Osa 2: Karaokea ja benjihyppyjä
Huh, täällä taas.
Ihan ekaksi haluaisin sanoa kiitos kaikille, jotka luki tuon edellisen pläjäyksen ja niille, jotka vielä kommentoivat. Mä olen vähän häkeltynyt, sillä en aidosti uskonut kovin monen tätä löytävän.
Mutta ennen kuin alan kuulostaa Oscar-palkinnonsaajalta niin asiaan.
Mä lopetin viime kirjoituksen siihen, että lähden laulamaan karaokea ja kirjaimellisesti aika pian tietokoneen sammumisen jälkeen mä lähdin ulos ovesta.
Eli nyt tuli sekin kokeiltua ja maailma on yhtä Tapani Kansan ei itketä lauantaina -kappaleen tulkintaa rikkaampi. Tiedä sitten onko hyvä vai huono.
Voin sanoa, että jännitti.
Biisin loputtua oli kuitenkin huojentavaa huomata, että kukaan ei nauranut tai poke ei tullut kantamaan ulos pudistellen päätään. Jotkut jopa taputti. Seuraavan biisin pärähdettyä soimaan, kukaan ei edes muistanut että lauloin. Huh.
Silti en taida lähteä pyrkimään Voice of Finlandiin.
Niin kuin otsikko sanoo, karaoke ei ollut ainoa extremelaji lähiaikoina. Kävin hyppäämässä myös benji-hypyn.
Tämä kuulostaa ihan älyttömältä, mutta se jännitti mua paljon vähemmän, kuin tuntemattomien (ja yhden tutun) edessä laulaminen kalliolaisessa baarissa.
Käsi tärisi vähemmän mun seistessä naama menosuuntaan reunalla ilman tukea 60 metrin korkeudella kuin mikki kädessä hämärässä kuppilassa. Aina oppii itsestään jotain uutta.
Se liittyy varmaan siihen, että on tässä vuosien varrella aika monien pakkien jälkeen tullut kehitettyä ehkä pienoinen hylkäyksen pelko. Ehkä toi auttaa.
Ja mä en tosiaan ole mikään baarin nurkassa kyhjöttävä tyyppi. Veikkaan, että jos mut tapaisitte, ette edes tajuaisi mulla olevan näitä ongelmia. Joku tässä nyt kuitenkin mättää ja yritän selvittää mikä.
Ei sen puoleen olin lauantaina vaihteeksi myös baarissa ja vientiä oli about yhtä paljon kuin Valiolta Venäjälle tällä hetkellä. 😀 No, eiköhän se siitä jossain vaiheessa.
Seuraavaa haastetta mä en ihan täysin ole kartoittanut, mutta tällä viikolla avautuu työväenopiston kurssit, joten voitte olla varma, että tämä jätkä kampaa ne aika tiukasti läpi.
Itse asiassa, nyt kun mulla kerran on lukijoita, voin käyttää teitä häpeilemättömästi hyväksi! Jos keksit jonkin idean, mitä voisin tehdä, niin laita tähän viestiä. 🙂
Ensi kertaan!
No jopas löytyi kiinnostava blogi! Jään ehdottomasti seuraamaan, kirjoitat hauskasti ja aihepiiri liippaa läheltä omaa elämää 😀
Haastan sinut kehumaan tuntematonta ihmistä!
Kiitos! Haaste vastaanotettu 😉
Moi,
eksyin blogiisi sinäkin tuon blogilistan Kuumat-listauksen kautta, ja jään seurailemaan edesottamuksiasi 🙂 Itsensä haastaminen ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on kannatettava juttu, ja muutama idea tuli mieleen:
– kokeile uutta urheilulajia: jos käyt jollain salilla, mene ryhmäliikuntatunnille (bodypump, spinning, venyttely), tai mene kaverin mukaan muuhun harrastukseen
– mene työpaikalla uuteen pöytään istumaan ja ala jutella tuntemattomien ihmisten kanssa
– perusta nettideittiprofiili ja mene treffeille
– kasvata syksyparta
– mene yksin syömään ravintolaan
Nuo kaksi kokeilemaasi juttua ovat olleet tuollaisia ”minä teen yksin, mutta ei onneksi tarvitse jutella muille” –tyylisiä juttuja, ja siksi heitin mukaan näitä, joissa joudut oikeasti olemaan muiden kanssa tekemisissä 😉
Parinetsinnästä yleisesti muutama (toivottavasti rohkaiseva) sana. 7v parisuhteeni päättyi n. 8v sitten, kun mies jäi kiinni pettämisestä ja heitin hänet ulos. Sen jälkeen olen käynyt more or less ahkerasti nettideiteillä ja muuten ollut parinmuodostus mielessäni suurimman osan aikaa, mutta muutamaa lyhyempää settiä lukuun ottamatta uutta suhdetta ei ilmaantunut. Kuulin paljon tuota samaa, että ”susta tulee todella hyvä puoliso jollekin, mutta ei mulle”. Pikku hiljaa aloin jo ”tyytyä” siihen, että olen yksin. Kunnes. Viime vuonna annoin yhdelle miehelle, joka ei varsinaisesti täyttänyt ”speksejäni”, mahdollisuuden, ja olen ollut naurettavan onnellisessa parisuhteessa ever since. Tunnustimme rakkautemme parin viikon jälkeen, vaihdoimme kotiavaimia 1kk kohdalla ja nyt, vuosi myöhemmin, elämä hymyilee ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat tekemistä vaille valmiita 🙂 En kerro tätä kettuillakseni tai yrittääkseni ”tiedät miltä tuntuu” –lohduttaa, vaan kertoa, että ihan oikeasti koskaan ei vaan tiedä.
Tsemppiä sinulle, ja ollaan yhteyksissä 🙂
jee mikä blogien helmi!! =D
yksi niistä harvoista, jotka on kirjotettu Hyvin (mahtavaa huumoria ja itseironiaa) ja joissa on mielenkiintoinen aihe (toki se on makuasia, mutta käsi ylös kenellä muulla tulee vaatemuotia ja terveellisiä raejuusto-ruokavalioita jo korvista..?).
minä olen myös sellainen (ja tuskin ainoa sinun lisäksi) jolla on jostain syystä usein hankalaa toteuttaa pienempiä ja isompia unelmia. koitan siis röyhkeesti hyötyä tästä sun blogista myös niin, et saisin uskallusta itekin loikkia välillä mukavuusrajojen yli (=
tsemppiä matkaan!
Siis ihan mahtava blogi! Sulla on tosi viihdyttävä tapa kirjottaa, jään siis linjoille odottelemaan lisää 🙂
Taidan lisätä blogin omalle blogilistalle, vaikuttaa mielenkiintoselta. 🙂
Ekaa kertaa luen yhtään kenenkään blogia. Tätä vois oikeesti alkaa seuraamaan myös 🙂 Syynä voi olla kuule se, ett sielläpäin on enempi miehiä kun naisia, kannattaa kattella myös paremmilta markkinoilta !
Kiitoksia kaikille todella paljon kommenteista!
Mä pahoittelen, että vastausaktiviteetti on vähän mitä on. Yritän just välttää koneella roikkumista. 😀
Paljon myös ihan toteuttamiskelpoisia ideoita. Palaan niihin myöhemmissä kirjoituksissa.
Joku jo ehdottikin nettideittailua, joka voikin olla aika hyvä asia. Ei pelkästään deittien takia, mutta se opettaa paljon itsestä ja kehittää itsevarmuutta uusien ihmisten tapaamisessa. Muutin juuri taas toiseen maahan ja laitoin tinderin laulamaan. Kolme deittiä viikossa ja vaikka yhdestäkään ei varmaan tule mitään vakavampaa niin jokaisella deitillä oli hauskaa! Mieluiten vielä niin, että ei ehdi kovin paljoa etukäteen tutustua vaan mennään ihan sokkona. Tsemppiä!
Yksin ravintolaan, hotelliin tai elokuviin meneminen on ihan jännä kokemus. Samoin uuden tyyppisen ruoan kokeileminen, joten jos et ole koskaan syönyt esimerkiksi sushia tai etanoita, koe ihmeessä se ystäviesi kanssa. Opettele syömään puikoilla. Tai leivo kakku. Maailman on auki kokijaa varten 🙂
Miten olisi jos majoittaisit jonkun luoksesi sohvasurffauksen merkeissä? 🙂
Lisää tietoa löytyy täältä: https://www.couchsurfing.org/
Kommentoin yleensä blogeihin harvakseltaan, mutta nyt oli vaan pakko, kun blogisi aihe osui ja upposi niin täysin 🙂 Itsekin aloin pitkän parisuhteen päätyttyä kokeilla uusia asioita vähintään kerran kuussa, ja kyllä kannatti! Olen saanut hurjan määrän mahtavia kokemuksia ja oppinut itsestäni tosi paljon. Toivottavasti niin käy myös sinulle 🙂
Mielenkiintoista lukea miehen näkökulmasta aiheesta, joka on itsellekin hyvin ajankohtainen. Laitan vielä linkin omaan postaukseeni aiheesta, jos kiinnostaa vaikka käydä lukemassa ja saamassa uusia ideoita kokeiluihisi. http://travelisa23.blogspot.fi/2013/12/asioita-joita-tein-ensimmaista-kertaa.html
Innolla jään seuraamaan blogiasi!
Hei! Ja mahtavaa huomata, että miehetkin painivat näiden samojen ongelmien kanssa. Ja kirjoitat tosi kivasti, pakko sanoa.
Kaikkea kannattaa kokeilla. Ei se välttämättä tuota aina toivottua tulosta eli parisuhdetta, mutta elämä on taatusti mielenkiintoisempaa ja rikkaampaa. Vuoden on tällä kaavalla eletty, ei parisuhdetta etsinnästä huolimatta, mutta ainakin toivoa tuntuu olevan enemmän. Viime aikoina vienti on ollut aavistuksen Valion tasoa, mutta uusi syksy, uudet kujeet!
Tsemppiä matkaan!!
Emma, toinen Loppukiriblogin daameista
Haastan sinut kokeilemaan paria yleisintä lavatanssia! Tunneilla ei useimmiten tarvitse olla omaa paria, vaan pari vaihtuu koko ajan. Mikäs sen mukavampi tapa kohdata vastakkaista sukupuolta kuin ottaa heti tanssiotteeseen lähelle 😉 Esim. valssin ja foksin alkeista on varmasti hyötyä tulevaisuuden kannalta, jos ei muuten niin häävieraana vaikka.