Hyvä mies – jollekin muulle
Mä en koskaan uskonut kirjoittavani blogia.
Mutta tässä mä nyt olen. Ehkä on paras selittää teille myös syy.
Olen 24-vuotias mies pääkaupunkiseudulta ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, jumissa elämäni kanssa. Sen jumin on aiheuttanut kuinkas muuten naisasiat.
Mä saavutin unelmatyöni jo parikymppisenä ja elelin aika huoletta. Yksi asia mua kuitenkin aina vaivasi: Mulla ei koskaan ole ollut tyttöystävää. Ei varsinaisesti edes mitään modernia termiä käyttäen ”säätöä”. Muutama yhdenyönjuttu kyllä.
Pitkään se ei haitannut. Mutta mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä enemmän se kysymys, milloin on mun vuoro, kaikuu päässä.
Ongelma ei myöskään ole se, että en olisi ihastunut kehenkään. Mä olen ja rankastikin. Siitä päästäänkin blogin nimeen. Susta tulee niin hyvä mies jollekin muulle -lause on sellainen, johon olen elämässäni joutunut tottumaan.
Tässä vaiheessa pitäisi varmaan valittaa ne kaikki kliseet että olen suht hyväkuntoinen, rehellinen, en tupakoi ja blaa blaa blaa. En mä etsi tekosyitä siitä, että naiset ei halua liian kilttiä tai kunnollista miestä. Se on suoraan sanoen paskapuhetta.
Mun mielestä jos nainen sanoo että olet liian kiltti se tarkoittaa että olet liian tylsä.
Onko se sitten liian ruma, käy varmaan nyt monen mielessä. Hyvä kysymys. Mä itse koen, että ulkonäkö ei ole mun vahvuus, mutta sitten taas mua on kutsuttu hyvännäköiseksi. Mene ja tiedä.
Mutta sitten tähän blogiin. Huomasin vähän aikaa sitten, että olen alkanut oikeasti valittaa vaan liikaa ja keskittynyt liikaa siihen, että en koskaan ole saanut vastarakkautta.
Mun paras ystävä ja yksi kipeän ihastuksen kohde (Tiedän, tiedän) sai mut vähän järkiini tässä asiassa. Nyt on aika tehdä jotain.
Olen kerännyt listaa asioista, joita en uskalla tai kehtaa tehdä jonkin absurdin eston takia tehdä. Asioita, joiden toteuttaminen vaatii multa aidosti heittäytymistä ja joiden tavoite on palauttaa mun murskana oleva itseluottamus.
Tulevan vuoden aikana mä alan tehdä näitä asioita ja kirjoitan blogia siitä. Herranjestas. Mä en vieläkään usko sitä vaikka kirjoitan sitä just.
Eli jos jaksoit lukea edeltävän vuodatuksen tervetuloa seuraamaan mun matkaa takaisin onnelliseksi ja ehkä joskus suhteeseenkin. Mukaan mahtuu suoritusten ja niiden kuvailun lisäksi ah niin ihanaa pohdiskelua parisuhteesta ja deittailusta.
Eikä meininki tule aina olemaan niin synkähtävää kuin nyt.
Mistä päästäänkin siihen, että nyt on ensimmäisen tehtävän vuoro. Mä lähden laulamaan ensimmäistä kertaa elämässäni karaokea.
Moido!
Ps. Mä lisään tähän lisää väriä ja kuvia kun on aikaa. Nyt piti vaan saada ulos ennen kuin alan katua. 😀
Osuin blogiisi viimeisten päivitysten kautta vahingossa ja taidan pistäytyä täällä toistekin.
Sulla on edessä kiva vuosi. Tee niitä asioita joista pidät ja kun huomaat että onnistut, itsetuntosikin vahvistuu. Kokeillessasi asioita jotka eivät ole sun juttusi, voit kuitenkin olla ylpeä että tulipahan kokeiltua. Tsempit!
Kiitos viestistä. Kiva kuulla, että joku lukee. 🙂
Vaikuttaapas mielenkiintoiselta, voisin jäädäkkin seuraamaan tätä blogia.
Mäkin lähden messiin seuraamaan sun tulevaa vuotta. Sulla on tosiaan mielenkiintoiset ajat edessäsi ja meillä lukijoilla samoin. Pidähän meidät ajan tasalla.
Tsemppii!
Onneksi makuja on niin monia, kuin on naisiakin 😉 Mulla ainakin on tosi kiltti ja ihana mies – ja just sellaisen halusinkin. Sun blogisi vaikuttaa tosi jännältä, voisi vaikka seurata! 😉
Tervetuloa!
Yritän parhaani.:)
Kiitoksia! Kiva, että eksyit tänne. 🙂
Viiden vuoden kuluttua sinäkin olet todennäköisesti suhteessa, joka johtaa avioliittoon. Kymmenen vuoden kuluttua siitä sinulla on nalkuttava ja 30 kiloa lihonut akka, joka törsää rahasi, ja kaikki vapaa-aikasi on mennyttä.
Mä en nyt puhu kokemuksen syvällä rintaäänellä, mutta veikkaan sen olevan parempi kuin pizzalaatikko olohuoneen lattialla ja oma käsi joka ilta. (Itsellähän näin ei käy koskaan toim. huom.)
Minä puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä ja sanon, että pizzalaatikko ja oma käsi ovat parempia kuin nalkuttava ja liikalihava akka, joka törsää kaikki rahasi ja vie kaiken vapaa-aikasi. Sinä et vielä nuorena ja kokemattomana ymmärrä naisten todellista arvoa.
Tsemppiä matkalle! Nyt tiedät, että sinulla on kannustajia ja tukijoukkoja, joten anna mennä mies, nauti uusista kokemuksistasi ja kirjoita niistä kaikille niille muille, jotka vieä eivät ole uskaltaneet.
http://turistinakotikaupungissani.blogspot.fi/
Todella hienoa että olet ottanut ”käsittelyyn” tuon vanhan fraasin! Kuulin sen itse viimeiksi keväällä, en tosin suoraan mutta rivien välistä. Uskallan nykyään itsekin allekirjoittaa tuon ajatelman että kiltteys ja rehellisyys eivät lopulta myy kovin hyvin. Vaikka niitä niin peräänkuulutetaan :/
Itse olen, kenties, oppimassa etsimään ja havainnoimaan ensimmäiseksi ihan tavallista arkista viitseliäisyyttä. Välittämistä, ajan ja vaivan laittamista sekä yhteyden pitoa molempien puolelta. En suostu ainoaksi aktiiviseksi osapuoleksi, olkoonkin että saatan siten kaivaa vain omaa hautaa. Kun jaksaa olla aktiivinen ja oma isensä, on hyvää lupa odottaa. Vaikka se voimille käykin!
Kirjoitat näiden parin lukemani ekan postauksen perusteella tosi ilmeikkäästi ja positiivisesti. Uskallat lähestyä tutkivalla uteliaisuudella kuumaa perunaa, joka saa niin monet meistä katkeruuden ja epätoivon valtaan. Pidä tuo asenne, äläkä jätä pilkettä pois silmäkulmasta! Uusien juttujen kokeileminen ja niistä raportointi on antoisaa paitsi kirjoittajalle, myös meille lukijoille. Laitanpa blogisi korvan taakse ja odottelen innolla juttuja edesottamuksistasi! Keep on going!
http://rinnakkaisohjelma.blogspot.fi
Loistavaa tekstiä! 😀 Kiva kun joku kirjoittaa ihan tavallisesta elämästä kun tuntuu et kaikki kirjoittaa sisustuksesta tai vauvoista. Kuviahan tää vielä kaipaisi. 😀 Jatka samaan malliin!
hitsi kuin refreshing lukee miehen suorat ajatukset tälla tavalla. tervetuloa blogimaailmaan 😉
tsemii! mä tuun kyl poikkee tääl viel lukemassa.
http://bettinaw.blogspot.fi/
Tosi hyvin kirjotettu! Mietin pitkään mitä kommentoisin aiheeseen joka on hankala. Mutta uskon että sulla on kans valoa tunnelin päässä ja varmasti löydät naisen joka osaa arvostaa sua juuri sellaisena kuin oot. Törmään paljon myös omassa kaveripiirissäni (naisten keskuudessa) samaan ilmiöön, he kaipaisivat jotkakuta mutta ketään ei tunnu löytyvän.
http://lacrimalbone.blogspot.fi/
Vahingossa törmäsin blogilistalla, jään kurkkimaan sun meininkejäs! 🙂 Ja tsemppiä niihin uusiin asioihin, kuulostaa oikeestaan aika hyvältä..
Mahtava päätös! Tiedän, ettei sinkkuna ole kivaa, jos ei sinkkuna halua olla, mutta vain sinä pystyt tekemään itsestäsi onnellisen. Onnellinen ja iloinen houkuttelee myös muita ihmisiä ihan eri tavalla kuin kärttyinen 😀
Täydestä sydämestä: tsemppiä kaikkiin uusiin juttuihin ja myös polulle kohti elämän rakkauden löytämistä!
Oho, ihan sattumalta eksyin tänne. Jännä sattuma sekin, että sulla on vähän samat mietelmät kuin mulla, nimittäin uusien asioiden tekeminen! Taidanpa jäädä seurailemaan sun elämääsi.
Itselläni on vähän päinvastaiset taustat tosin. Pitkä suhde takana, nyt on aika katsella että mitäs muuta maailmassa tapahtuu 😀
Oon jo parina päivänä käyny kurkkaan sun blogias, koska aihe ja varsinki tää teksti kolahti!
Naisena oon usemmalleki jätkälle antanu pakit ja joko suoraan sanonu tai miettiny mielessäni et nää jätkät tulee olemaan hyviä miehiä jollekki muulle mut ei mulle. Esimerkkinä yksi 23 mies, joka oli hyvännäkönen, urheilullinen ja mukava, mutta joku vaan ei kolahtanut. Yhden tapaamisen jälkeen ilmoitin suoraan ettei juttu tuu olemaan koskaan mitään enempää. Useimmat taas ovat löytäneet sen oman lyylinsä.
Joten tsemppiä itsensä haastamiseen! ja eiköhän sunkin kohalles vielä satu sellanen muijja, joka arvostaa sua. 😉
Hei hyvä blogi! 🙂 pakko jäädä seuraamaan.
Luin oikeastaan kaikki sun postaukset tässä työpäivän ratoksi (okei, en sana sanalta, osan silmäilin) ja pääsääntösesti allekirjoitan monia sun mietintöjäsi, mutta tähän on pakko sanoa, että kyllä mies voi olla liian kiltti!
Olematta siis tylsä.
(Enkä plärännyt noita alla olevia kommentteja, ehkä tästä on käyty kädenvääntöä siellä, mutta pakko päästä sanomaan oma mielipiteeni.)
Ite oon perusluonteeltani kiltti, hyväkäytöksinen ja otan toiset huomioon välillä oman hyvinvointini kustannuksella. Mutta parisuhteessa en vois kuvitella olevani semmosen joo-miehen kanssa. Joka ois valmis kaikkiin mun aivoituksiini ja päähänpistoihin sen takia, että on kiltti ja kunnollinen ja äiti on opettanu olemaan kohtelias. Mun (tulevasta) miehestäni pitää löytyä kykyä sanoa ei ja muutenkin luonteenlujuutta. Mun kanssa parisuhde EI tule onnistumaan, jos mua käsitellään silkkihansikkain päivästä toiseen.
Vastikään katkaisin yhden ”säädön” juuri sen vuoksi, että aavistin miehen olevan minulle aivan liian kiltti. Seksikin oli jotain ihmeen paijailua!
Eli kyllä, mies voi olla liian kiltti!