Oikea ratkaisu, mutta tekee kipeää
Kukkuu! Onko täällä enää ketään? 😀
Blogilista loppui ja pidin viikon tauon, joten on hyvin mahdollista että tätä ei lue enää kukaan. Noo, katsellaan. Mietin pitkään jaksanko enää kirjoittaa tätä, mutta sitten sain pari viestiä, joissa kerrottiin että tämä blogi on päätynyt parille uudelle listalla (muun muassa Loppukiriblogin mainio sinkkublogilista. Kiitos kauniista sanoista naiset 😉 ).
Eli jatketaan siis ainakin toistaiseksi.
Yksi syy hiljaiseloon on myös ollut mun älyttömän kiire aikataulu. Siihen on viimeisen parin viikon aikana sisältynyt myös museossa bongatun naisen kanssa tapailua. Ai niin se kommentoija joka kysyi oliko se tapahtuma hyvä ja oliko paljon porukkaa niin oli ja oli. 🙂
Anyway. Tekstin otsikko juontaa juurensa siitä, että perjantaina pistin tämän tapailun itse poikki. Syynä tähän oli se, että mun mielestä me oltiin vähän eri tasolla hommassa mukana. Nainen oli hauska, hyvännäköinen ja mukavaa seuraa, mutta oikeastaan missään välissä en saanut niitä kuuluisia fiiliksiä siitä, että nyt kolahti.
Ja mun tulkinnan mukaan hän sai. Joka kerta kun nähtiin mä mietin että enkö nyt vaan voisi kiinnostua hänestä kunnolla, jotta saataisiin homma molemmille käyntiin. Lopulta tulin tulokseen että en voi. Samalla musta tuntui hirveän epäreilulta roikottaa häntä mukana sellaisessa kuviossa. Enkä halunnut myöskään alkaa valehtelemaan ja katselemaan muita samaan aikaan.
Niinpä siis perjantaina mä päädyin itselleni harvinaiseen tilanteeseen: Piti sanoa, että meidän tunteet on eri tasolla.
Saakeli kun oli epämukavaa.
Erottiin lopulta mielestäni ainakin ihan hyvissä väleissä, mutta inhoan silti tuottaa kellekkään pettymystä. Ajatus siitä, että mä aiheutin jollekin pahaa mieltä on aika kestämätön.
Tiedän että ratkaisu oli oikea, mutta silti tuntui vielä ja tuntuu vähän paskalta. Se lienee kuitenkin hyvä. Ainakaan musta ei tule mitään sydäntenmurskaajaa joka tekeen näin koko ajan. 😀
Miten te yleensä hoidatte tällaiset keskustelut?
No, pakko on jatkaa eteenpäin. Kesä on tulossa ja olen siihen ihan eri tavalla orientoitunut kuin viime kesänä, jolloin kelasin että tulevaisuudessa mut löydetään muumioituneena viiden viikon jälkeen asunnosta kun kukaan ei ole kaivannut.
😀
Nyt olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana treffeillä enemmän kuin koko elämän aikan yhteensä. Musta on tullut optimisti. Niin se elämä heittelee, kun jaksaa yrittää. 🙂
Hyvää kesän alkua!
Jee, pysy vain optimistisena ja ehdottomasti jatka kirjoittamista!
Mullakin on sellainen tunne, että tästä tulee H Y V Ä kesä.
Osanottoni ikävään tilanteeseen päätymisestä, mutta kiva kuulla kerrankin miehen näkökulma asiaan. Siis itsehän tuntuu jatkuvasti tulevan näitä oot hauska, kivaa ja hyvää seuraa ja hyvännäköinen ja muutenkin hieno nainen-pakkeja, mutta fiilikset on puuttuneet. Ja olen alkanut epäillä, että se on vaan jotain yleistä sanahelinää. Mutta ilmeisesti todellisuuspohjaakin näillä puheilla onneksi on.
Mahtavaa, että palasit taas eetteriin! Ikävä kuulla, että jouduit tuohon tilanteeseen. Kokemuksesta tiedän, kuinka kurjalta tuntuu pahoittaa toisen mieli tuossa tilanteessa – etenkin jos toinen on kaikinpuolin oikeastaan tosi mukava ja hyvä tyyppi. No, eiköhän se nainenkin ole joskus joutunut olemaan sinun asemassasi ja tietää, ettei sille kolahduksen puutteelle vain voi mitään.
Onko kyseisen naisen lisäksi ollut muita treffiseuralaisia? Yleensäkin kun tapailet jotain, kuinka nopeasti teet siitä omalta osaltasi eksklusiivista?
Moi,
Kiitos, osa tekstistä oli kyllä sun esittelystä suoraan 🙂
Luulin jo, kun ei mitään postausta kuulunut, että hengailet vaan umpirakastuneena jonkun ihanaisen naisen kanssa ja ei ole aikaa istua koneella.
Damn. Noin joskus käy. Jännää, miten usein tuntuu pahemmalta, jos itse joutuu sanomaan ”Kiitos, mutta ei kiitos” kuin se, että joku sanoo sen itselle
Ei enää pliis näin pitkiä taukoja, mä käyn joka sunnuntai (vähintään) tsekkaamassa onko uus postaus jo tullut! Jatka ihmeessä kirjoittamista, tää on kivaa luettavaa. Teit ihan oikein kun laitoit jutun poikki, jos ei tuntunut tarpeeksi kiinnostavalta. Mitä pidempään toista roikottaa, sitä vaikeammaksi se käy.
ps. kesä on vasta edessäpäin, joten mitä sitä suotta vielä ripustautua kehenkään liikaa.
t. alusta lähtien blogiasi seurannut, vaikken täällä aiemmin olekaan kommentoinut
Jesjesjes!! Tällästä toimintaa oikeesti tarvitaan deittailuun. Liian usein ihmiset roikottavat toisiaan hätävarana, kunnes jonkun toisen kanssa kolahtaa kovempaa. Olenkin muutamaan kertaan todennut tapailun keskellä ohi mennen, että jos kiinnostus loppuu, älä roikota mua mukana turhaan. Ja olen joskus sitten kuullutkin karut ja kipeät, mutta jälkikäteen niin hyvät sanat / saanut viestin: ”Kun sä sillon sanoit, että jos ei enää oo fiiliksiä niin pitää kertoa.. No mä kerron nyt sen”.
Itse taas kerran ilmoitin saman jätkälle. Hän syytti sitten hyäksikäytöstä, koska oli esim. tarjonnut safkat pariin kertaan, vaikka olin aina sanonut, että maksan mielelläni osani. Olipa siinä sitten mukava olo, vaikka koitin vain olla rehellinen.
Itseltäni nämä ”oot enemmän oikeestaa kaveri” -tyyliset lauseet purskahtaa suusta aina ihan yhtäkkiä ja yllättävissä tilanteissa ja sitten itse kuohuaallon lailla avaudun koko asian ulos. En kamalasti suunnitele, mutta jossain vaiheessa kai se raja tulee vastaan, ettei enää pysty vaan ”pelleillä” toisen kanssa. Se on oikeesti kurjaa, surullista ja harmittavaa, mutta rehellistä. Itsekin usein vaan ajattelen ja odotan, että kunpa nyt ihastuis koska tää tyyppi on niin hyvä ja mukava. Mutta ei se näköjään niin toimi.
No voi harmi. Mutta kerrankin oli näin päin. Hän oli siis hyvä nainen jollekin muulle.
Mä en enää odota kesältä mitään. Mulla ei ikinä ole kesällä ollut yhtään mitään sutinaa. Ei siis ikinä. Tuntuu että kesän suhteen tulee liikaa paineita. Pitää olla hauskaa, rentoutua, tehdä sitä sun tätä, ja vielä pitäis olla romanssiakin. Huh. Mä asennoidun tähän niin että nyt on loma myös treffailuajatuksista ja palaan asiaan syksyllä, joka on se vuodenaika, jolloin olen tavannut kaikki eksäni. Syksy on raikas uuden alku 🙂
Parempi se on sanoa toiselle suoraan ja ajoissa, kuin roikottaa perässä ja satuttaa toista vaan lisää. Itse olen vähän liiakseenkin joutunut kokemaan näitä tapauksia, että tapaillaan kuukausia, mutta kun itse olisi valmis siirtymään hommassa eteenpäin niin mies sanoo, ettei edes pidä minua tyttöystävämateriaalina. Joten hienosti tehty ja kipu on varmasti tässä kohtaa tälle tytölle paljon kevyempi. Ja saapahan harteilta myös karistettua omantunnon tuskat pois siltä varalta että toinen odottaa jo liikoja. 🙂
Mä en edes tiedä, mikä blogilista on. Silti aiemminkin löysin tänne ihan hyvin — Loppukiristä. Jatka kirjoittamista!
MInulla oli samanlainen tilanne tällä viikolla. Jouduin sanomaan tosi kivalle miehelle, että ikävä kyllä minulla ei ole oikeanlaisia tunteita häntä kohtaan. Tuntui tosi pahalle, kovasti yritin kyllä niitä tunteita etsiä itsestäni, mutta eihän ne pakottamalla tule. Minustakin oli kurjaa tuottaa toiselle pettymys ja pitkään pyörittelin asiaa mielessäni. Nyt olen kuitenkin helpottunut, vaikka paskalta tuntuu minustakin. Muutamia miehiä olen tässä tapaillut ja aina sama tunne – ei tästä mitään tule. Itse kestän pettymyksen, mutta nyt en sitä halua enää tuottaa muille. Plääh!
Mutta jatka ihmeessä kirjoittelua, kyllä me luetaan!