Pannukakusta tuli pannukakku
Kuten ehkä otsikosta voi päätellä, mun kokkikurssi pyörähti käyntiin eilen.
Mä olen aina ollut sellainen kokkaa ohjeista välittämättä -tyyppi ja ihan ok on mennyt. En mä mitään jäätävää gourmet-ruokaa tee, mutta tiedän kuitenkin mikä ero on makaroonilla ja riisillä.
Koska mä kuitenkin kaipaan tekemistä ja tämä on kirjaimellisesti sellainen juttu josta ei ole haittaa, mä huomasin seisovani essu päällä työväenopiston opetuskeittiössä maanantai-iltana. Tuli muuten pikkasen ylä-asteen köksäntunnit mieleen.
Ensimmäisellä kerralla oli sitä pakollista tutustumista ja mä arvioisin olevani noin 15 vuotta muita nuorempi. Ei se mitään, mä olen ennenkin osoittanut olevani sosiaalinen kameleontti. Sen lisäksi oli kalvosulkeiset joiden aikana meinasin nukahtaa.
Kun meille annettiin laput, joissa oleva keittiövälineen nimi piti yhdistää oikeaan välineeseen, mun teki mieli itkeä. Mihin h*elvettiin mä oikein ilmoittauduin?!
Onneksi tämä oli kuitenkin vaan alkuviihdettä ja pian päästiin kokkaamaan. Ekan kerran teemana oli kevyttä välipalaa. Mulle siunaantui kinkku-purjo -pannukakku. Kevyttä välipalaa? 😀
Mä teen kyllä ruokaa, mutta leipomisesta on hetki kerinnyt vierähtää. No, kuten tavallista, katteettomalla itseluottamuksella hain ainesosat ja aloin väsätä. Ulospäin näyttäen varmaan siltä, että Gordon Ramsey ja Jyrki Sukula on sulautunut yhdeksi, joskin vähemmän äkäiseksi, mestarikokiksi. Sisälläpäin rukoilin kaikkia olemassaolevia jumalia ja varmuuden vuoksi vielä lentävää spagettihirviötä, jotta tää ei menisi ihan plörinäksi.
Eikä se nyt mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Ohjeessa sanottiin, että sekoita ensin ainesosat 5 desiin maitoa ja sitten lisää loput 5. Meikäläisen jumiin mennet aivot päättivät eka lisätä 5 desiä maitoa, sekoittaa siihen kaiken (unohtaen melkein jauhot) ja sitten vastas sen toisen 5 desiä.
Lopputulos paakkuuntui niin pahasti, että näytti kuin mun pannukakulla olisi ebola.
No, kiitos muutaman korjausliikkeen siitä tuli ihan ok. Mitä nyt lopullinen koostumus muistutti munakokkelia. Kaikki kurssilaiset söi ja en ole ainakaan lukenut lehdistä mistään itäkeskuksessa leviävästä vatstatautiepidemiasta. Alles gut.
Ensi kerralla kasvisruokaa. Jee! Just sitä haluan oppia rutinoituneena lihansyöjänä lisää. Enkä ole sarkastinen. 🙂
Flunssa myös tuntuu hellittävän ja kävin taas treenaamassa. Vähän tökki, mutta selvittiin. Toivottavasti en ole huomenna kuumeessa kun pitäisi mennä improamaan.
Muistan kun me tehtiin joskus köksän tunnilla jotain ihan mielettömän hyvää kasviskeittoa, jotain puutarhurin jotain 😀 Yritin ettiä vanhasta köksän kirjastaki sitä, muttei käyny sen suhteen tuuri. JOTEN jos te teette jotain hyvää soppaa ni ohjeita jakoon! Tällai mitään vaatimatta siis..
http://keepheadabove.blogspot.fi/
Mä en kestä miten symppikseltä tyypiltä vaikutat! Olenko liian nirso? -postaus osu ja uppos. Itsekkääksihän tässä on tullut kun on pitäny vaan omaa napaa tuijotella, joten ehkä siellä on pelkokin, että joku tulisikin elämään yhtäkkiä. Jättää likasia vaatteita ympäriinsä, tekee lisää tiskiä, vie peilikaapista hammasharjansa verran tilaa jne. Ulkonäkökeskeistähän tää elämä on ja monta kertaa tullu mietittyä, että saako edes olla nirso kun ei todellakaan luultavasti itse täytä monenkaan kriteereitä..
Oon vähän kade tosta sun rohkeudesta nyt toteuttaa näitä kokkikurssi ym. juttuja!
Ai että, yläasteen köksän tunnit. Munkin oli pakko taistella mokkapalojen tekemisestä yhden pojan kanssa, että saisin tehdä ne ja vääntö tästä oli kyllä tiukkaa! Vietyäni voiton aloin tyytyväisenä leipomaan, eikä sekään mennyt kuten Strömsössä. Palohälyttimet alkoi soimaan luokassa, kun mun palat kypsyi uunissa. Ohjeessa luki päällisen kohdalla ”lisää 3 rkl vahvaa kahvia” ja mä sit lisäsin kolme desiä sitä. Ei ne ihan näyttänyt siltä, miltä olis pitänyt. 😀 Hyvin nöyränä tarjoilin upeat luomukset omaan ja viereiseen pöytään ja hyvin huvittuneena se poika niitä söi, eikä sen elekieli olis voinut enempää huutaa ”Olisko kannattanu antaa mun tehdä nää?”.
Good old times.
Tiedätkö miksi sä olit ainoa päälle kakskymppinen siellä? Mä nimittäin tiedän! Olen itse joka syksy ja kevät aikeissa laittaa muutaman vihaisen viestin kansalaisopistoon ja muille edukkaille kurssitarjoajille: ”Teidän kurssien ajankohdat on perseestä!” Noin, nyt se on sanottu.
Ei kukaan normaali töissäkäyvä ihminen ehdi millekään kiinnostaville kursseille kun niiden alkamisajankohdat on 16.30 tai 17.00. Ellei sitten satu asumaan just kurssipaikan vieressä, niin että voi töitten jälkeen käydä kotona vetämässä pakastepitsan naamariin ja sitten rynnätä kurssille. Koiranomistajilla ei ole toivoakaan, saatika perheellisillä. Onko se sitten reilua, että (nykysen eläkelain mukaan kun mennään) niin vasta about 70-vuotiaana sulla on mahdollisuus opiskella kansalaisopistossa valokuvausta, mandariinikiinaa ja hiphop -tanssia?
T. Viimeksi ollut kansalaisopiston tarjoamilla kursseilla 16-vuotiaana, koska kaikki mun kiinnostuksen herättävät kurssit tarjoillaan kyllä bearnaisekastikkeen kera houkuttelevasti, mutta sellaisina ajankohtina, ettei mulla oo toivookaan päästä osallistumaan.