Tukihenkilökoulutusta ja muita kiireitä
Ihan ensiksi hyvää naistenpäivää kaikille! Ojennan virtuaaliruusun näytön läpi.
Multa melkein jäi sunnuntaipostaus kirjoittamatta, koska tänään, kuten koko viikolla, on taas menoa. Löysin kuitenkin pienen hiljaisen hetken. 🙂
Kiireisiin lukeutuu viime keskiviikkona alkanut itsenäistyvän nuoren tukihenkilökoulutus. Viidestä koulutuskerrasta kaksi on nyt takana (toinen oli eilen. Sadistit) ja on ollut ihan mielenkiintoista.
Ollaan keskusteltu paljon vapaaehtoisen tukihenkilön roolista, rajoista ja lastensuojelusta yleensä. Eilinen päivä oli jopa yllättävän rankka, kun käytiin läpi erilaisia tarinoita lastensuojelusta ja nuorten kertomuksia. Välillä kyllä melko järkkyä kamaa.
Tuntui että kävin läpi melkein jokaisen numeron puhelimesta sen jälkeen jos joku olisi lähtenyt istumaan iltaa johonkin, ettei olisi tuon jälkeen tarttenut märehtiä ittekseen. Kaikki nyt sattui olemaan jossain niin piti sitten viihdyttää itseään.
Kuulostipa pahalta. 😀
Mä elelin nuoruuteni sellaisessa kuplassa, että kaikilla ihmisillä mun ympärillä oli asiat enemmän tai vähemmän hyvin. Kun myöhemmin elämässä törmäsi rankan taustan omaaviin ihmisiin, se oli jännä paikka. Siinä piti hetken asennoitua miten asioita lähestyä. Enkä mä varmaan vielä osaa täysin edelleenkään.
Joskus on tunne, että tällaiset tutut pitää mua vieläkin jonain kermaperseenä. 😀 Mikä mä nyt tietyssä mielessä olenkin, mutta en nyt viitsi pyydellä anteeksi hyvää kasvatusta ja hyviä lähtökohtia elämään, vaan käyttää tätä taustaa muiden auttamiseen.
Vähän jännittää sitten kun joskus saan sen nuoren ”tuettavaksi”, että miten menee.
Mutta jotta ei ole liian pohdiskeleva kirjoitus niin sanottakoon, että ensi viikonloppuna olen menossa sinne Serenan Waterland-bileisiin. 😀
Mä olin siellä viime vuonna sort of työkeikalla ja jotenkin tykkäsin tosi paljon. Vaikka en pidä edm:stä, pinnallisista ihmisistä ja huumeista. Kaikkia edellämainittuja siellä oli. Sekä semijulkista seksin harrastamista. Itse näin muistaakseni kolme paria jossain.
Itse en ajatellut etukäteen käydä paneskelemassa ketään kylpylässä, mutta toisaalta eikös tämän blogin idea ollut kokeilla asioita, joita ei ole kokeillut. ;D
Jotenkin kuitenkin niiden bileiden fiilis on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen ja kaikilla on oikeasti hauskaa. 🙂
Futsalissa saatu selkävamma on vähän pilannut valmistautumista (salillakäymistä), mutta en nyt jaksa stressata. Menen sinne omana itsenäni ja katsotaan mihin se riittää.
Ps. jos joku tätä lukeva on kyseisiin bileisiin menossa ja haluaa nähdä millainen jamppa täällä naputtaa näppistä boksereissaan sunnuntaiaamuna, niin laita viestiä!
😀
Moi,
Netissä tapaamani mies on käsittääkseni siellä turvallisuuspuolella töissä, ja mietin ootko samoissa hommissa…
Anyway, kivoja bileitä! Kuulemma ovat ihan messevät 🙂
Kiva kun kirjoitat täällä myös tuosta koulutuksesta! Koulutuksessa käydyt aiheet ovat varmasti rankkoja ja rankkaa tulee olemaan koulutuksen jälkeenkin. Toivottavasti kuitenkin myös palkitsevaa ja että saatte niin paljon tukea kuin tarvitsette myös sitten myöhemmin.
Oman vapaaehtoistyön koulutuksen koin ihan älyttömän mielenkiintoisena ja antoisana. Pidin sitä hyödyllisempänä kuin mitään ”yliopistokurssien teoreettista pohdiskelua”.:) Tsemppiä!
Btw. Avasin blogini taas julkiseksi.:) ( http://rakasstacy.blogspot.fi/ )
Voisihan sen ”boxereissa sunnuntaina”- kuvan laittaa tännekin 🙂 Kaikki halukkaat saisivat nähdä
Hauskoja bileitä!
Bokserikuvatoiveet voi laittaa privaviestillä Raisa. 😀