Hyvä mies – jollekin muulle

Kerran vuodessa on hyvä olla idiootti

Inhoan krapulaa.

Suussa maistuu pahalta ja olo on kuin merisairaalla, mutta samalla jotenkin hauskan tyytyväinen. Eilen oli tosiaan jengin saunailta ja jestas sitä viinan määrää. Mä juon harvon paljon, mutta tämä oli nyt yksi sellainen, että annoin itselleni poikkeuksen.

Ja se kannatti. Harvoin tulee käveltyä Helsingin kadulla jätkäporukan kanssa laulamassa Tommi Läntisen Minä ja Jari -kappaletta (kyllä, meillä oli myös mankka. :D), mutta nyt tuli. Kuten otsikko sanoi, kerran vuodessa on hyvä olla idiootti. 🙂

Varmaan nyt mietitte että saiko se sitten kun on noin hyvällä tuulella. Ei saanut, mutta ehkä ihan hyvä, sillä tuossa humalatilassa olisi voinut tulla hmm…ongelmia. 😀 Yhden puhelinnumeron sain. Katsotaan.

Krapulassa on se jännä juttu, että allekirjoittanutta alkaa panettaa aina ihan hirveästi. Käykö muille näin? Mulla on ihan hirveä olo ja hengitys todennäköisesti karkottaisi mahdolliset prinsessat ikkunasta, mutta voin sanoa että jos täällä olisi tällä hetkellä jotain etäisesti naista muistuttavaa niin mun irti kiskominen vaatisi aika kovaa voimaa.

Ottaen huomioon että olen viimeksi saanut tammikuun eka päivä niin kyllä tässä alkaa taas olla tukalaa. 😀 Tällaisina hetkinä panokaveri voisi olla kiva. Mulla ei tosin koskaan sellaista ole ollut, enkä tiedä onko sellaisia edes oikeasti olemassa.

Tai sitten toteutan sen kaverin ehdotuksen että hankkiudun jollekin itseäni vanhemmalle naishenkilölle seksiorjaksi. 😀 Tai sitten vain puren hammasta ja odotan…

Jotta ei ihan menisi mun seksivajareista pakinoimiseksi niin mietin tässä että menisinkö vappuaattona We Love Helsingin vapputansseihin. Viimeksi uutena vuotena oli hauskaa. 🙂

Kesällä ajattelin alkaa käydä välillä Backaksen kartanon lavatansseissa Vantaalla. Sieltä saa vissiiin opetustakin.

Olisiko joku muu tulossa vappuna tuonne tansseihin? Voisin olla avoin jopa tapaamaan siellä olevia lukijoita. 🙂

Nyt on pakko yrittää syödä. Kuullaan!

Keksikää mulle hyviä iskurepliikkejä!

Rauhallisen pääsiäisen jälkeen ensi viikonloppuna olisi tarkoitus sitten lähteä vähän tuulettumaan. Ja tuulettumisella tarkoitan futsaljoukkueen saunailtaa. 😀

Jos vanhat merkit näistä illoista pitää paikkansa, saatan olla hmm, tavallista rohkeampi lähestymään ihmisiä. Olettaen että puhekyky säilyy.

Ei vaan. En mä yleensä juo niin paljon, mutta kyllä sitä jonkinasteisessa humalassa varmaan tulee oltua. Ja tilanteen mukaan siinä voi sitten tehdä muuveja. Tarkoitus on kuitenkin muistaa illasta jotain, joten siitä lähdetään

Mä en oikein luota iskureploihin, enkä oikeastaan käytä niitä. Nyt kuitenkin blogin hengessä ajattelin, että voisi kokeilla. Siispä kysynkin teiltä rakkaat lukijani, millaisia voisivat olla hyvät repliikit? Tai huonot. 😀

En nyt lupaa sataprosenttisesti, mutta jos tulee jotain hyvää niin saatan jopa kokeilla. Ei siinä hävittävääkään ole.

Mä ehkä kaipaan enemmän hyviä keskustelunavaajia kuin sellaisia there is a party in my pants and you are invited -tyylisiä lausahduksia. 😀 Pistäkää runosuoni kukkimaan!

Pitkäperjantaina kävin treffeillä ja oli oikein mukavaa. Nähdään todennäköisesti uudestaankin, vaikka mitään ei olekaan vielä sovittu.

Tajusin muuten että en kirjoittanut sunnuntaipostausta. Mutta toisaalta eikö tämä maanantai tunnukin ihan sunnuntailta, eli tämä lasketaan? Eikö? Pahus.

Hätäblogi

Hah!  Luulitte etten kirjottaisi tänään blogia vai?! Väärässä olitte, buahahahahaa!

Saakeli kun väsyttää. 😀

Tulin juuri himaan. Olin vähän extempore kyläilemässä (Ei naisia. Sori) kun tajusin, että argh, mähän en kirjoittanut blogia ja tänään on sunnuntai. Koko päivän olenkin hikoillut, että mitä mä kirjoitan kun ei ole mitään sanottavaa. Saatte siis tajunnanvirtaa. Nauttikaa. 😀

Viikonloppu oli tätä päivää lukuunottamatta aika rauhallinen. Vieläkin vähän toivuin alkuviikon nuhakuumeesta, joka pakotti mut ottamaan ekaa kertaa vuosiin saikkua. Siinä vaiheessa kun tuntuu että nielu on täynnä hiekkaa ja nastoja tietää, että on aika puhaltaa peli poikki.

Se meni onneksi ohi, mutta yhdistettynä futsalkaudesta muistoksi jääneeseen selkäkipuun se tarkoittaa, että en ole päässyt kunnolla urheilemaan noin kolmeen viikkoon. Piiikkaisen pläski olo ja alan kiipeillä seinille. Huomenna tarkoitus on raahautua salille ja vääntää sellainen treeni että….olen taas koko loppuviikon pois pelistä kun lihaksiin sattuu. 😀

Ensi viikosta tulee hyvä myös sen takia, että on vain keskiiviikkoon asti töitä ja sitten on pienen hengähdysloman vuoro. Suunnitelmissa on muun muassa nähdä serkkua ja urheilla. Ai niin ja treffit, mutta ne ei varmaan kiinnosta ketään.

Kiinnostaa? No juorutaan nyt sen verran, että sain saikulleni kivaa sähköpostia (itse asiassa useammalta kuin yhdeltä henkilöltä). Yksi näistä johtaa nyt tapaamisen pitkänäperjantaina. Toivottavasti tulee kivaa eikä mene yhtä hyvin kuin Jeesuksen vastaava. 😀

Yksi asia mistä sain vähän aikaa sitten sort of palautetta on mietityttänyt. Monissa näissä blogeissa on ollut tosi mielenkiintoista keskustelua, mutta mä olen monesti loistanut niissä poissaolollani. Se on sillain vähän tyhmää, että joskus olen itse kysynyt jotain ja sitten olen hiljaa kun tulee vastauksia.

Yksi syy tähän on yksinkertaisesti aika ja toinen tämä kolmesti kirottu blogialusta, joka ei anna minun vastata yksittäiselle kirjoittajalle, vaan lätkäisee postauksen ketjun loppuun. Olen kuitenkin lukenut jokaisen kommentin ja ollut niistä iloinen. Ne ei koskaan mene hukkaan. 🙂

Tehdäänkö jatkossa näin: Jos kaipaat minulta aivan välttämättä vastauksen, laita kommenttisi perään suluissa oleva huutomerkki (!). Pyrin vastaamaan näihin. Älkääkä sitten alkako spämmiä niitä. 😀

Muutenkin jos on kysymyksiä, niin sähköpostilla voi aina laittaa. Niihin olen tähän mennessä aina vastannut. Älkää kysykö mitä eroa on maililla ja blogikommentilla. En tiedä.

Nyt on pakko mennä nukkumaan tai nukun huomenna töissä. Ja vielä puoli tuntia aikaa keskiyöhön. Sunnuntaiputki elää yhä!

Auf wiedersehen!

Sun kanssa on tosi helppo olla mutta…

Prkl! 😀

Olin perjantaina syystä tai toisesta kutsuvieraana uuden Capital Barin avajaisissa. Yritin pari päivää etsiä itselleni avecia kavereiden joukosta, mutta tuloksetta. Perjantaina sitten huomasin, että Facebookissa oli online yksi mimmi, jonka tapasin Tinderin kautta kesällä. Juttu päättyi hänen lähdettyään vaihtoon Brysseliin, joskin uskon, että mimmi halusi myös muutenkin lopetella.

Anyway, jos ei kysy ei saa, joten laitoin viestin että haluaisiko hän lähteä kanssani sille klubille. Hän halusi.

Nähtiin noin tunti ennen sinne menoa ja vitsi että hän näytti hyvältä. Vaihdettiin kuulumisia ja lähdettiin katsomaan millaista meininkiä ”Suomen suurimmasta yökerhosta löytyy”. Siitä tuli tosi hauska ilta. 🙂

Vitsailtiin, juteltiin, ihmeteltiin siellä pyöriviä pukumiehiä, tanssittiin, varastettiin ylimääräinen määrä tervetuliasmaljoja…:D

Lähdettiin joskus kahden aikaan kun hänellä oli aamulla herätys. Sitä seurannut keskustelu meni jotenkin näin:

HM: Hei kiitos tosi paljon kun jaksoit lähteä. Mulla oli ainakin hauska ilta ja toivottavasti et itse tylsistynyt pahasti.

N: No en! Kiitos kun kutsuit. Jatkossakin mua saa kutsua kun on tällaisia tapahtumia.

HM: Todellakin. Tosin pakko sanoa, että mä näkisin mielelläni sua useamminkin, mutta en tiedä mikä sulla on fiilis sen suhteen.

N: En mä oikein tiedä…sun kanssa on tosi helppo ja mukava olla, mutta…

HM: Mutta?

N: En mä halua sanoa sitä.

HM: Ei sun välttämättä tarviikaan.

N: Mä kyllä mielelläni hengaan sun kanssa. Jos pidetään kuitenkin odotukset pieninä ja ei oteta mitään paineita.

HM: Sopii. 🙂

Here we go again. 😀 Ollaan varmaan kaikki samaa mieltä, että tuosta ei kannattane toivoa jatkoa?

No joo, en oikeasti odottanut mitään, joskin olin yllättynyt, että hän halusi lähteä mukaan. Keskityn mieluummin siihen, että oli tosi hauska ilta. 🙂

Mitäs muuta. Tukihenkilökurssi loppui, joten nyt odotellaan, että milloin saan tuettavan nuoren. Varmaan pari kuukautta menee ainakin.

Mä olen alkanut myös miettiä kesälomaa, joskin se on vasta loppukesästä. Ulkomaille pitäisi päästä. Ehdotuksia? 🙂

Tällä hetkellä kurkku on kipeä. Ei kiva. :/

Hyvää alkavaa viikkoa taas!

Vesileikkejä

Mua väsyttää.

Olin eilen Serenan Waterlandissa ja vaikka pääsin nukkumaan kolmen jälkeen ja nukuin myöhään, olen silti ihan poikki. Veikkaan että puoli kuudesta puoli kahteen yöllä vedessä lutraaminen ja saunominen saattaa edesauttaa asiaa.

Oli kyllä hauskaa. Valitettavasti en päässyt tavoitteeseen, joka siis oli yksi puhelinnumero, mutta kivaa oli silti. Ja herranjesta sitä silmänruokaa! Mukanani ollut kaveri summasi ensivaikutelmansa aika hyvin toteamalla että tämä on yhden tyyppistä kidutusta.

”Miesparka” oli siis lupautunut mukaani jo syksyllä ollessaan sinkku. Nyt hän kuitenkin on jonkin sortin tapailuasteella ja joutui tyytymään katseluun. 😀

Itse pyrin illan aikana aloittamaan useamman keskustelun ja ottamaan kontaktia. Sujui ihan ok. Välillä oli vähän vaikea keksiä hyviä avauslaineja. ”Sulla on kivat bikinit” kuulostaa musta jotenkin…huonolta. 😀

Ärsyttää vaan kun päästin yhden potentiaalisen käsistäni. Juteltiin jonkin aikaa, kunnes se sanoi lähtevänsä katsomaan kavereitaan. Myöhemmin illalla näin sen jo toisen miehen kanssa. Story of my life. En oikein tiedä olisiko siinä pitänyt väkisin änkeä mukaan vai mitä.

No jaa. Eteenpäin.

Mun on myös ihan turha valittaa naisettomuutta, kun sanoin tällä viikolla ihan täysin mukavalle ja normaalille mimmille, että voitaisiin jatkaa kaveripohjalta. Oltiin toisilla treffeillä. Se on yhtä inhaa sanoa se kuin kuulla se. Joskus mä inhoan mun päätä.

Näin myös yhden toisen bloggarin perjantaina. Viikonloppurakastajan.

Hän jo omassa kirjoituksessaan ansiokkaasti totesikin, että meillä oli vähän hämmennystä siitä ollaanko treffeillä vai ei. 😀 Juteltiin mukavia ja erotessa todettiin että ollaan yhteyksissä. Aika näyttää.

Mun mielestä on mielenkiintoista tavata toisia bloggareita jo ihan sen takia, että pääsee katsomaan millaisia ihmisiä tekstien takaa löytyy. Usein sitä aina värittää vähän sitä kuvaa.

Esimerkiksi kun tapasin Loppukirin Emman ja Raisan, kumpikaan ei yrittänyt heti rengastaa minua, vaikka molemmat kovasti kirjoittavat parisuhteen kaipuusta. Vastapäätä istui kaksi fiksua ja mukavaa naista. 🙂

Viikonloppurakastaja kirjoittaa paljon seksistä, mutta tapaamiseen ei kuitenkaan tullut tissit paljaana oleva nymfo, vaan paikoitellen jopa vähän ujohkolta vaikuttava kiva tyttö. 🙂 Osan siitä voinee laittaa myös väsymyksen piikkiin. Ujoudesta, ei siitä että tissit olivat piilossa. 😀

Ja hitto, mitähän kaikki mut tavanneet naiset ajattelee musta etukäteen?! Yksi mimmi ainakin sanoi kun kysyin siltä ,että miten vastasin sen ennakko-oletuksia, että ”Oletin sun olevan hauskempi”. Kiitos. 😀

Ensi viikolla on myös vikat tukihenkilökoulutukset. Sitten nähdään miten homma jatkuu siitä.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Ps. Ketä ärsyttää että kirjoitan vaan sunnuntaisin? 😀 Pitäiskö mun lätistä lyhyempi kirjoituksia, joissa on vähemmän asiaa useammin?

Tukihenkilökoulutusta ja muita kiireitä

Ihan ensiksi hyvää naistenpäivää kaikille! Ojennan virtuaaliruusun näytön läpi.

Multa melkein jäi sunnuntaipostaus kirjoittamatta, koska tänään, kuten koko viikolla, on taas menoa. Löysin kuitenkin pienen hiljaisen hetken. 🙂

Kiireisiin lukeutuu viime keskiviikkona alkanut itsenäistyvän nuoren tukihenkilökoulutus. Viidestä koulutuskerrasta kaksi on nyt takana (toinen oli eilen. Sadistit) ja on ollut ihan mielenkiintoista.

Ollaan keskusteltu paljon vapaaehtoisen tukihenkilön roolista, rajoista ja lastensuojelusta yleensä. Eilinen päivä oli jopa yllättävän rankka, kun käytiin läpi erilaisia tarinoita lastensuojelusta ja nuorten kertomuksia. Välillä kyllä melko järkkyä kamaa.

Tuntui että kävin läpi melkein jokaisen numeron puhelimesta sen jälkeen jos joku olisi lähtenyt istumaan iltaa johonkin, ettei olisi tuon jälkeen tarttenut märehtiä ittekseen. Kaikki nyt sattui olemaan jossain niin piti sitten viihdyttää itseään.

Kuulostipa pahalta. 😀

Mä elelin nuoruuteni sellaisessa kuplassa, että kaikilla ihmisillä mun ympärillä oli asiat enemmän tai vähemmän hyvin. Kun myöhemmin elämässä törmäsi rankan taustan omaaviin ihmisiin, se oli jännä paikka. Siinä piti hetken asennoitua miten asioita lähestyä. Enkä mä varmaan vielä osaa täysin edelleenkään.

Joskus on tunne, että tällaiset tutut pitää mua vieläkin jonain kermaperseenä. 😀 Mikä mä nyt tietyssä mielessä olenkin, mutta en nyt viitsi pyydellä anteeksi hyvää kasvatusta ja hyviä lähtökohtia elämään, vaan käyttää tätä taustaa muiden auttamiseen.

Vähän jännittää sitten kun joskus saan sen nuoren ”tuettavaksi”, että miten menee.

Mutta jotta ei ole liian pohdiskeleva kirjoitus niin sanottakoon, että ensi viikonloppuna olen menossa sinne Serenan Waterland-bileisiin. 😀

Mä olin siellä viime vuonna sort of työkeikalla ja jotenkin tykkäsin tosi paljon. Vaikka en pidä edm:stä, pinnallisista ihmisistä ja huumeista. Kaikkia edellämainittuja siellä oli. Sekä semijulkista seksin harrastamista. Itse näin muistaakseni kolme paria jossain.

Itse en ajatellut etukäteen käydä paneskelemassa ketään kylpylässä, mutta toisaalta eikös tämän blogin idea ollut kokeilla asioita, joita ei ole kokeillut. ;D

Jotenkin kuitenkin niiden bileiden fiilis on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen ja kaikilla on oikeasti hauskaa. 🙂

Futsalissa saatu selkävamma on vähän pilannut valmistautumista (salillakäymistä), mutta en nyt jaksa stressata. Menen sinne omana itsenäni ja katsotaan mihin se riittää.

Ps. jos joku tätä lukeva on kyseisiin bileisiin menossa ja haluaa nähdä millainen jamppa täällä naputtaa näppistä boksereissaan sunnuntaiaamuna, niin laita viestiä!

😀

Miehen tehtävä on….

Hei kiitoksia kaikille hyvästä keskustelusta tuossa edellisen postauksen kommenteissa. Mä haluaisin vastailla niihin, mutta ei vaan riitä energia. 🙂

Kuten arvelinkin, meitä on moneen junaan tuossa kauneuskysymyksessä. Osa tykkää osa ei. Eli ei mitään iloa vaustauksista. 😀 Vitsi vitsi.

Näissä jutuissa pitää olla pelisilmää. Itse siis en kovin herkästi lähde kehumaan ihmisiä kauniiksi. Varsinkaan baarissa. Sitä voi säästellä muihin tilanteisiin.

Ja nuo ovat hyviä pointteja, että naisista tuntuu ikävältä, että kehutaan ulkonäköä, eikä muita asioita. Siitä on ehkä vähän vaikea miesten päästä eroon, sillä meitä ei ulkonäön kehuminen haittaa, joten ei ehkä aina osata tajuta sitä tuolta kantilta. Ja meitä se ei siis haittaa, koska meitä ei samalla tavalla arvoteta sen avulla, kuin naisia on historiallisesti arvotettu.

Nuo on asioita, joita olen tajunnut vasta viime vuosina. Kuinka toinen voi käsittää asiat eri tavalla kuin toinen kiitos meidän yhteiskunnan.

Mä kannatan henkeen ja vereen tasa-arvoa, mutta saatan silti ajattelemattomuuttani sanoa jotain, kun en tajua sen merkitystä. Onneksi mulla on ystäviä, jotka osaa kiltisti sanoa, että nyt olit vähän hönö. 🙂

Mutta, se siitä väittelystä. Mennään seuraavaan. 😀

Toisen kaverin kanssa keskusteltua ja tämä liittyy hyvin voimakkaasti sukupuoliasetelmaa. Mitkä on ”miehen vastuulla” deittailussa?

Hänen listaansa kuuluivat muun muassa:

Puhelinnumeron pyytäminen

Toisille treffeille pyytäminen

Pyytää nainen luokseen kun se aika on

Tehdä aloite seksiin. Oletan että tässä tarkoitetaan ekaa kertaa.

Laittaa kaveripyyntö facebookissa (mutta ei liian nopeasti, se kuulemma ahdistaa. 😀 )

Mä en ole kaikista noista kyllä samaa mieltä. Esim. mun mielestä nainen voi pyytää puhelinnumeroa ihan hyvin. Kaveri perusteli sitä sillä, että jos ei pyydä niin on varma ettei ole kiinnostunut. Mutta eihän mieskään ole koskaan varma onko nainen kiinnostunut. Pitää vaan ottaa riski.

Monet juuri aloitteisiin liittyvät jutut mielletään monesti miehen hommaksi ja ymmärrän, että sitä on vaikea muuttaa. Mun naiivissa utopiassa vaan se osapuoli, jota kiinnostaa voisi osoittaa sen. 🙂

Mitä te olette mieltä? Pitääkö kaverini lista paikkansa? Onko miehillä jotain tiettyjä ”velvollisuuksia” deittailussa? Entä naisilla?

Milloin naista saa sanoa kauniiksi?

Tämän sunnuntain jopa vähän provokatiivinenkin otsikko juontaa juurensa taannoin käymääni keskusteluun yhden miespuolisen kaverin kanssa.

Hän oli kokemustensa myötä kehittänyt sellaisen teorian, että naista ei saa missään nimessä kutsua liian aikaisessa vaiheessa kauniiksi, tai muuten leimaudut vain pimpsan perässä juoksijaksi. Hän oli sitä mieltä, että esimerkiksi baarissa sanat ”sä olet musta todella kaunis” saman illan aikana tavatulle naiselle ovat nou nou.

Miestä vähän harmitti tällainen leimaaminen, sillä hän totesi ettei koskaan sano toista kauniiksi, jos ei oikeasti tarkoita sitä.

Samassa keskustelussa tuli pohdittua onko se niin, että täällä Suomessa sitä ehkä pidetään vähän jotenkin epätavallisena. Stereotypia tunteista ja syvällisistä asioista harvoin puhuvista suomalaismiehistä on juurtunut syvälle ja sitä kautta syntyy heti epäluottamus kun joku rikkoo sitä? Ehkä sitä pidetään luontaisempana vaikkapa latinokulttuureissa? Ja tämä ei tosiaan ole mikään suomalaiset miehet ovat väärinymmärrettyjä -ruikutus. Ei olla.

Tietenkään tähän ei ole yksinkertaista vaustausta ja ei varmasti päde kaikkiin. Mua vaan alkoi kiinnostamaan, että miten moni tätä blogia lukevista naisista suhtautuu siihen, jos puolituntematon mies kutsuu kauniiksi? Tuleeko siitä hyvä mieli vai epäluulo tyypin aikeita kohtaan?

Tämä voi myös olla todiste, että ainoastaan naiset ei ylianalysoi asioita. 😀

Rupesin myös miettimään, että itse en ole varmaan koskaan kovin aikaisessa vaiheessa kehunut ketään kauniiksi. Se on tullut vasta pidemmän tuntemisen jälkeen (yleensä ollaan jo vaan kavereita siinä välissä. :D). Ehkä pitää kokeilla.

Mitäs muuta. Kuulumisia. Olen tehnyt ihan sikana töitä ja treenannut tosi paljon. Ja tinderöinyt! Sain kaksi todella hyvännäköistä naista matcheiksi, joista toinen ei vastannut lainkaan ja toinen on lopettanut keskustelun näemmä kokonaan…huokaus. 😀

Ai niin. Viime artikkelin kommentoissa joku sanoi, että ei se suhde tuo onnea. Tästä tuli mieleen, että olen varmaan antanut vaikutelman, että kuvittelen kun se parisuhde joskus mulle tulee niin kaikki ongelmat on ohi ja voin alkaa lepäilemään laakereillani.

Siitä ei tosiaan ole kysymys. Mä vaan haluan vaihtaa vanhat ongelmani uusiin. 😀

Hyvää alkavaa viikkoa!

Treffit ei takaa onnea

Silloin kun podin akuuttia treffinpuutostilaa, ajattelin jotenkin, että kunhan vaan pääsee ulos jonkun kanssa niin kyllä tämä tästä.

Sitten kävin syksyllä ulkona lähemmäs kymmenen ihmisen kanssa, torstaina sokkotreffeillä ja lauantaina kansallismuseon sinkkutapahtumassa. Mä olen yhä sinkku.

No joo en siis olettanutkaan, että olisin parisuhteessa parin päivän sisällä, mutta yksikään tapaamista ei johtanut juttuihin. Joskus itseni takia ja joskus deittikumppania ei kiinnostanut jatkaa. Nyt ollaan siis (taas) tajuttu, että treffailu ei tuo onnea.

Tämä ei tarkoita ettenkö aikoisi jatkaa sitä. Pakkohan se on. 🙂

Koko soppaa ei auta se, että luulin yhden vanhan jutun lämmenneen, kunnes kävi ilmi että se ei ollut ja olin kuvitellut omiani. Huoh.

Mutta, kansallismuseon sinkkudeittitapahtuma oli ihan positiivinen kokemus. Ainakin erilainen.

Porukkaa oli tosi paljon. Monet siellä vitsailivatkin, että ei taida museossa käydä näin paljon porukkaa yleensä lauantai-iltaisin. Naisia oli yllätys yllätys enemmän. Sinkut olivat tuolla ehkä keskivertoa kypsempiä (25 v:n näkökulmasta), kuin monissa tapahtumissa, mutta nuoriakin mahtui mukaan.

Paikalla oli sellainen deittisirkuksen rusettiluistelustakin tuttu saat numeron ja pitää etsiä vastaava numero -piste. Hain oman numeroni ja eräässä vaiheessa iltaa löysinkin ”matchini”. Vähän meikäläistä vanhempi mimmi, joka oli silminnähden iloinen ettei samaa numeroa ollut jollain 20 v. vanhemmalla.

Jutskailtiin siinä illan aikana ja päätettiin käydä vielä yksillä tilaisuuden päätyttyä. Sen jälkeen hän halusi lähteä kotiin ja viime hetkellä vaihdettiin numerot varmuudeksi,

Kotimatkalla mietin, että miksi en syttynyt tästä yhtään. Hän oli tosi mukava, ulkonäössä ei mitään vikaa, vaikutti ihan fiksulta. No, jos fiilistä ei tule niin ei tule.

Harmi että mua ei valittu siihen ruokarakkausjuttuun. No, kohti ääretöntä – ja sen yli. Taas. 😀

Mulla on huomenna sokkotreffit. Iik.

Kyllä, olen sokkotreffeillyt koko syksyn, mutta tämä on eri asia. 😀

Sen sijaan että itse ruinaisin niitä, nyt työkaveri on oikeasti järkännyt mulle treffit yhden ope-ihmisen kanssa. Ja se ei tiedä blogista! Helpotus. 😀

En itse tiedä yhtään miltä tyyppi näyttää. Tosin saisin itse asiassa sen aika helposti kaivettua, mutta päätin etten aio huijata. Rautainen itsekuri. Räyh!

Jos tämä ei natsaa, niin lauantaina olisi tarkoitus painua kansallismuseon treffitapahtumaan ja toivoa että sieltä löytyy muutakin kuin muumioita. Tosin siellä ei taida olla muumioita. Miksi siellä ei muuten ole muumioita? Ne on siistejä.

Joka tapauksessa ajattelin piipahtaa katsomassa millaista jengiä siellä pyörii. Mun vaistoni sanoo, että enemmän naisia. Yleensäkin näissä deittitapahtumissa on enemmän naisia, koska miehet pelkää leimautuvansa säälittäviksi jos näyttävät naamaansa parinhakutapahtumissa. Itse kävin tämän kynnyksen joskus läpi.

Ironista tässä on se, että miehet eivät kuvittele näyttävänsä säälittäviltä laittaessaan vonkausviestejä Suomi 24:ssa puolta nuoremmille naisille tai kysymällä Tinderissä ekana kysymyksenä, että istutko naamalleni. Not cool.

Ei vonkausviesteissä mun mielestä sinänsä mitään, mutta vähän pelisilmää kiitos.

Jos museokaan ei natsaa, niin yksi mahtava lukija vinkkasi Food&Love -tapahtumasta. Sinne arvotaan osallistujat ja meikäläisen nimi on nyt hatussa. We’ll see how that goes.

Nyt on kyllä niin aktiivista parinhakua että oksat pois. 🙂

Päätin myös tässä taannoin, että aion juosta Extreme Runin tänä vuonna. Haasteita pitää ihmisellä olla.

Nyt aion kuitenkin löhötä ja katsoa mun lempparifutisjengin matsia. Niitä ainoita hetkiä päivässä kun sinkkuus tuntuu hyvältä.

Hitsi pariutuminen on vaikeaa (+lehdistöseuranta)

Otsikko oli ensimmäinen ajatus kun kävelin kohti Rautatientoria Teerenpelistä eilisiltana. Olin juuri tavannut Loppukiriblogin kirjoittajat Emman ja Raisan.

Siis ihan oikeasti. Molemmat hauskoja, hyvännäköisiä, ihan täysin normaaleja. Ja yhä sinkkuja. Mä en käsitä.

Jotenkin ihmiset ei vaan nyt kohtaa toisiaan. No, nyt jokainen tätä blogia lukeva mies tietää että ne on molemmat hauskoja, hyvännäköisiä ja ihan täysin normaaleja. Ja heihin saa yhteyden tätä kautta. Vink vink. 😀

Oli hauska istua iltaa ja kuunnella heidän tarinoitaan. 🙂

Torstaipäivä oli muutenkin täynnä huumoria. Kävellessäni töistä kotiin näin koiraa ulkoiluttavan vanhan naisen. Kävelin ohi muina miehinä, kunnes takaa kuului sellaisella kivalla lässyttävällä äänellä :”No, missä sun tyttöystävä on, missä se on, eikö ole.”

Sanomattakin selvää käännyin ympäri valmiina tekemään jotain painokelvotonta kyseiselle naiselle, mutta se lähti kävelemään toiseen suuntaan. Kun sen koiralle ei nyt näkynyt sitä tyttöystävää.

Kun koiranulkoiluttajat vittuilee sulle naisen puutteesta on hyvä keksiä jotain muuta ajateltavaa.

Mä käyn yleensä läpi iltapäivälehtien rakkaus ja seksi -osastot kun kaipaan jotain repeiltävää. Tämänkään kerran saldo ei pettänyt.

Tiesittekö että isoperseiset naiset saavat tutkimusten mukaan fiksumpia lapsia? Nyt vaan mietityttää meidän kansan tulevaisuus, kun joka hiton mimmi treenaa sitä hanuriaan (Mä en valita. Olen jo fiksu ja pyllyjä on kiva kattoa). Kun se rasva just oli se mikä niistä kersoista tämän jutun mukaan tekee Einsteineja.

Puoliksi odotin, että lopussa lukee pienellä: Tämän tutkimuksen rahoitti McDonalds.

Toinen loistava vinkki. Mies näin teet itsestäsi haluttavan vol 3695:

Kohta yksi, farkut. Joo-o. Kohta kaksi, oikeanlainen paita. Jep. Kohta kolme, Varsikengät. Niinp…ÖÖ mitäs helvettiä!? Olenko mä ollut 25 vuotta sinkku sen takia etten ole älynnyt laittaa jalkaan maihareita!? Nyt äkkiä Varustelekaan ja lauantaina Apolloon. 😀

Priceless.

Sinänsä ihan mielenkiintoinen keskustelunherättäjä oli tämä Mies toivoo suhteelta vähemmän kuin nainen -väittämä. Mitä mieltä, pitääkö paikkansa? 🙂

Kevät vapaaehtoistyön merkeissä

Nyt kun olen virallisesti läpäissyt haastattelun uskallan tämän kertoa: Allekirjoittanut on hyväksytty lastensuojelutyön tukihenkilöksi. 🙂

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mut lyötetään tukihenkilöksi yhdelle 16-vuotiaalle lastenkodissa asuvalle nuorelle. Ideana on nähdä noin 1-3 kertaa kuukaudessa ja puuhailla jotain. Tarkoituksena on olla luotettava aikuinen tälle nuorelle.

Aikuinen. Hitto, vaikea käsittää. 😀

Lähdin mukaan, koska olen jo vähän pidempään miettinyt, että tällä kaikella vapaa-ajalla voisi tehdä jotain hyödyllistä. Sain itse  asiassa yhdeltä lukijalta vinkin tästä viime vuoden puolella. Kiitos. 🙂

Mun perhetausta on ehjä, vanhemmat on yhdessä eikä muutenkaan ole isompia säröjä. Mä haluan siksi käyttää tätä etuoikeutta jeesatakseni niitä, jotka ei samaa ole saanut. Me ei saada valita millaisiin oloihin synnytään.

Koulutus alkaa maaliskuussa ja tähän pitäisi sitoutua ainakin kahdeksi vuodeksi. Vähän jänskättää, sillä en ole koskaan aiemmin tehnyt vapaaehtoistöitä. Tämä on myös sellainen, että sitä ei lopeteta koska kyllästyttää. Se olisi tosi epäreilua sille nuorelle. Tuleepahan treenattua sitoutumista.

Tähän varmaan sopii yksi asia, minkä mutsi kertoi joskus vuosia sitten:

Lapsena mulla kesti aikaa oppia kävelemään, mutta kun kerran opin, niin aloin juoksemaan ennen muita. Opin lukemaan keskimääräistä hitaammin, mutta kun opin, luin jo pian sarjiksia ja jopa kirjoja. Nyt tässä vapaaehtoistyössä mennään sitten suoraan syvään päähän.

Kuka tietää, ehkä sama pätee naisten kanssa. 😀

Baari-ilta ennen ja nyt

Sunnuntai baarista tyhjin käsin lähtemisen jälkeen inspiroi mut tähän. Varoitus: Sisältää kärkästä kieltä.

Lauantai-ilta vuonna 2011:

Mennään kaveriporukan luokse (johon kuuluu neljä sinkkumiestä. Tai poikaa varmaan tässä iässä). Aloitellaan hyvissä ajoin väkevillä ja muilla. Ollaan mukavasti humalassa baariin mennessä.

Haetaan kuitenkin varmuudeksi tiskiltä vielä juomat. Mennään tanssilattialle. Näytetään tyhmältä. Ei haittaa. Porukan tanssitaitoisin saa kiinnitettyä jonkun naisporukan huomion. Porukan verbaalisesti lahjakkain (minä) aloittaa juttelun.

Etsitään pöytä ja jutellaan. Tanssitaan lisää. Riippuen illasta lähdetään kotiin joko yksin tai ei. Tai on ainakin vähän pussailtu.

Aamulla on kamala krapula, mutta silti hymyilyttää.

Lauantai-ilta vuonna 2015:

Mennään baariin sen harvan sinkkuystävän kanssa kahdestaan, koska vuoden 2011 kaverit ovat kotona pelaamassa jotain v*tun parisuhde-aliasta.

”Mikä on kiiltävä ja pannaan vasempaan nimettömään, hih hih”. NO JAA-A!

Ei aloitella ollenkaan. Sinkkuystävä sattuu olemaan nainen, joten ei viitsitä hengata liikaa yhdessä tai lähekkäin, jotta ei näytetä pariskunnalta.

Kierrän baaria itsekseni. Välillä kaveri tulee vastaan ja kysyy että näkyykö mitään. No näkyyhän sitä, mutta näkemisestä on vielä pitkä matka kontaktiin. Menen tanssilattialle. Näytän tyhmältä. Tiedostan sen.

Katselen ympärilleni. Vieressä buugaa paljon äijiä, jotka näyttävät olevan myös itsekseen siinä. Katseet kohtaavat ja hiljainen nyökkäys. Samassa veneessä ollaan. Tosin jos tuosta naisparvesta irtautuisi joku, niin kukaan ei epäröisi talloa toista jalkoihinsa. Se siitä solidaarisuudesta.

Fiilis on vähän kuin hyyeenalla, joka kyttää josko antilooppilaumasta joku hairahtuisi vähän ryhmän ulkopuolelle niin voisi iskeä. Kuvottaa.

Tosin mieltä parantaa vähän kun katsoo baarin laitamille ja näkee ne miehet, jotka istuu kulmapöydässä katselemassa lasiin, koska eivät uskalla lähteä tanssilattialle tai ylipäätään liikkua. Jätkät, te voitte tehdä tuota kymmenen vuotta ja kukaan ei tule juttelemaan. Ellette ole Hunks-tanssija. Ja istu pyödässä ilman paitaa.

Luovutan ja lähden tanssilattialta tiskille. Siinä mimmi puhuu kaverinsa kanssa ja kysyn ehdottaisiko he mulle jotain juotavaa. ”Juo vaikka vettä” kuuluu kohtelias vastaus, jota seuraa selän kääntö. Kiitti.

Myöhemmin kokeilen osallistua toiseen keskusteluun lainilla: Sori teillä oli niin intensiivisen näköinen keskustelu, että tulin uteliaaksi. Vastaus: Siis sun mielestä meidän keskustelu on perseestä vai?!

Note to self: tulevan naisen pitää tietää mitä tarkoittaa intensiivinen. Tai ainakin olla loukkaantumatta sanasta, josta ei tiedä mitä tarkoittaa. Voihan jeesus kepinnokassa.

Ai, kaveri on löytänyt seuraa. Hyvännäköinen nainen kiertelemässä yksin baarissa. En olisi koskaan uskonut. Ei siinä, hieno hänelle.

Yöbussissa kuuntelen La Coka Nostraa ja katselen ulos ikkunasta. Pääosissa huumediilereistä kertovat lyriikat ovat niin kaukana mun omasta elämästä, että se tuntuu hyvältä. Vieruskaveri on ehkä vähän alta parikymppinen mies, joka torkkuu otsa pää edellä olevassa penkissä.

Vähän kuin minä vuonna 2011.

Kuulostipa katkeralta. 😀

En mä oikeasti kaipaa aikoja, jolloin oli enemmän tai vähemmän kännissä baarissa ja aamulla oli aina krapula. Tänään mulla ei ole ollut krapulaa, mutta vitutus tilanteesta. Baarissa käymisestä on tullut välillä tällaista ihme tulosurheilua.

Ei huonoa jotta ei hyvääkin. Futsaljoukkueeni, jota nimitän vaikka fc parisuhteeksi (arvatkaa miksi) voitti 5-2 ja allekirjoittanut teki kauden ensimmäisen maalinsa!

Nyt niitä muita täysosumia odottelemaan.

Mistä tietää että mies on kiinnostunut…

…on kysymys mihin mä en osaa vastata.

Enkä oikeastaan haluakaan. Me ollaan kaikki niin erilaisia ja musta ei ole olemassa mitään kaavaa mistä voi tietää milloin, mistä tai miten mies tai nainen syttyy. Tai miltä se näyttää.

Tuosta asiasta kuitenkin paljon keskustellaan ja kysellään, joten ajattelin ottaa tämän meikäläisen version esille. Ja koska joku ihana tyyppi kommentoi jo että mun pitäisi kirjoittaa lisää. 😀

Lisäksi olen kyllästymiseen asti lukenut jotain iltapäivälehtien listoja aiheesta.

Mies on sinusta kiinnostunut jos hän on seurassasi hermostunut.

En ole.

Hän kuuntelee sinua.

Mä kuuntelen kaikkia.

Hän haluaa miellyttää sängyssä.

Ööö jos kerran hommiin on alettu niin mä kyllä haluan että molemmat nauttii on kyseessä yhdenyön juttu tai ei.

Hän on avoin

Jumankauta mä kirjoitan blogia elämästäni. 😀 Ei avoimuus ole välttämättä kiinnostuksen merkki.

Käydään vielä omakohtaiset merkit läpi. Milloin voi veikata mun olevan kiinnostunut:

-Laitan itse omaehtoisesti viestiä.

-Kysyn paljon jatkokysymyksiä

-Vastaan viestiin nopeasti (mun nyrkkisääntö tosin on vastata aina heti kun ehtii. Jonkin tietyn ajan odottaminen on naurettavaa).

-Jos ollaan illan aikana juteltu baarissa, tulen uudestaan juttelemaan.

–Katselen sua paljon. (sillain ei pelottavasti).

Ihan hirveän yksinkertaiselta kuulostava lista, tiedän. On myös varmaan jotain mitä unohdin. Pointti kuitenkin on, että se voi olla noinkin yksinkertaista, että hakeudun ”kohteen” seuraan.

Aina ei tarvitse miettiä toisen kulmakarvojen kohoamisastetta jutellessa tai mitä tarkoittaa, kun toinen hieroo kädellään niskaa neljä kertaa keskustelun aikana.

Mä olen nähnyt jänniä esimerkkejä tavoista joilla miehet osoittaa kiinnostustaan. Yksi tyyppi inhosi tanssilattioita ja tanssimista, kunnes yksi nainen johon se tykästyi ehdotti tanssimista. Näystä tuli mieleen se kuuluisa kala kuivalla maalla, mutta musta oli mahtavaa katsoa kuinka voimakas ihastuminen voi olla.

Toinen esimerkki: Mies ei ole eläessään juonut tippakaan alkoholia. Hän ei koskaan kokenut sen olevan sen arvoista, mutta ei kuitenkaan mitään erikoista vakaumusta. Pari kuukautta sitten käytiin mun luona saunassa ja jannu avaa strongbown. Hetken näytettyäni ihmiskysymysmerkiltä kaveri vähän nolon näköisenä totesi, että O:n kanssa kokeiltiin ja tää olikin ihan hyvää.

Jos tässä kirjoituksessä oli pointti se varmaan hukkui jo. Älkää pitäkö mitään tai ketään itsestäänselvyytenä, älkää tulkitko toisia liikaa vaan olkaa suoria. 🙂

Sanoo mies jonka seurustelusarakkeessa lukee nolla. 😀