Hyvä mies – jollekin muulle

Ainutkertaisia elämyksiä

Sori.

Meikäläisen sapattivapaa vähän venähti. 😀 Totta puhuen kun tajusin että oli tullut vuosi kirjoittelua täyteen, meikäläiseen iski vähän writer’s block. En oikein keksinyt miksi yritän vääntää tänne enää tekstiä.

Olenhan mä saanut oikeastaan sen, minkä takia tätä blogia aloin kirjoittamaan. Itseluottamuksen takaisin.

Hitto, se on parempi kuin ennen tätä blogia. Tästä ehkä tuli sellainen olo, että mun ykköstavoite oli päästä heti parisuhteeseen. Joo, se oli kyllä agendassa, mutta enemmänkin halusin tunteen että se voisi tapahtua, Että joku voisi aktiivisesti olla myös meikäläisestä kiinnostunut.

Tavoite saavutettu.

Ei tosin se parisuhde. 😀 Juhannusneito on kyllä yhä kuvioissa, mutta ei olla lyöty suhteelle mitään leimoja. Enkä mä ehkä haluakaan tässä tilanteessa.

Asiat on sujuneet hyvin, mutta nyt jo useamman kerran mielessä on pyörinyt ajatus, että tämä ei ole se loppuelämän suhde. Välillä on vaikea keksiä yhteisiä puheenaiheita ja välillä huomaan vain kuinka erilaisia ollaan. Välillä huomaan, että on oikeastaan melko sama nähdäänkö just sinä päivänä. Kiva nähdä, mutta en harmistu jos niin ei käy.

Toki, suhteessa tulee se vaihe kun alkuinnostus hiipuu. Tässä suhteessa oikeastaan sellaista jäätävää alkuinnostusta ei ollut. Tai no oli, mutta ei sillä tavalla kuin niillä kerroilla kun olen ihastunut ihan täysin. Sellaista fiilistä, että mä en halua lähteä tästä tilanteesta pois, ei ole vielä tullut.

Mutta. En ole havainnut ihan lääpälläänoloa toisellakaan osapuolella. Joten ehkä me nyt vaan mennään viikko kerrallaan ja nautitaan toisistamme kohti pimeneviä iltoja. 🙂

Muuten on ollut hyvä viime kuukausi. Olin ensin lomalla, mökkeilin, kävin Manchesterissä, sitten palasin töihin ja kävin pelaamassa Jari Litmasen kanssa futista samassa jengissä Olympiastadionilla.

En ole hetkeen ollut niin häkeltynyt kuin sen pelin jälkeen. Pikkupojan unelmat ja silleen. 🙂

Yritän jatkossa olla hiukka aktiivisempi jos joku tätä vielä lukee. 😀

Palaillaan!

Vuosi bloggailua takana

Heipä taas!

Kuten viime tekstin kommenttiosiossa ansiokkaasti huomattiin, tämä blogi on nyt vuoden vanha.

Viime elokuussa blogin kirjoittamisen aloitti vittuuntunut ja jonkin verran vaille itseluottamusta oleva mies. Täytyy sanoa, että asiat ovat muuttuneet.

Ehkä tärkein muutos on tapa katsella elämää kokemuksena eikä suorituksena. Olen vuoden aikana lähtenyt mukaan niin moneen juttuun, johon en olisi koskaan aiemmin lähtenyt, että en pysy enää edes laskuissa.

Ja se on kannattanut. Olen käynyt ihan törkeän usein treffeillä ja tavannut mukavia tyyppejä. Olen tavannut toisia bloggaajia ja vaihtanut kokemuksia.

Olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa juhannusneidon kanssa sovittiin, että ei tapailla muita ihmisiä. 🙂 Jännää.

Kuten olette ehkä huomanneet, viimeisestä kirjoituksesta vierähti taas aika kauan. Yksi syy on, että olen nauttinut lomasta enkä jaksanut miettiä blogin päivittelyä. Toinen syy on, että mietin jatkanko enää.

Olen saanut teiltä kivoja viestejä ja toivomuksia uusista kirjoituksista, joten kyllä mä toistaiseksi aina välillä tänne jotain raapustelen. 🙂

Nyt voisin vaikka pikaisesti kertoa reissusta Englantiin. Olin Manchesterissä katsomassa lempijoukkueeni peliä kollegan kanssa. Reissu sujui hyvin kun selvittiin säikähdyksellä siitä, että meidän otteluliput oli toimitettu väärään paikkaan.

Repesin myös kun menolennolla pari riviä edessäni istui nuorempi ja vanhempi pariskunta (veikkaus että nuoripari ja appivanhemmat yhteisellä lomalla). Nelikon vanha mies, kutsutaan vaikka Reijoksi, oli kunnon sellainen perinteisen mallin suomituristi. Kukkapaita, kalapuikkoviikset, vyölaukku ja kamera rinnuksilla.

Teki mieli skannata sukkia sandaaleissa, mutta en kehdannut.

Tämä vanha herrasmies oli myös hyvin puhelias ja pasatti menemään koko kolmen tunnin lennon ajan heitellen puujalkavitsejä lentoemännille ja muille matkustajille. Hauska äijä. Ja tietenkin alkoi taputtamaan kun kone laskeutui. 😀

Parasta tässä oli, että paluulennolla muutama päivä myöhemmin istuin alas koneeseen ja, arvaatte varmaan, kuulin tutun äänen ”Onkohan tämä se sama tinapurkki millä lennettiin tänne!?”.

Reijo oli saapunut rikastuttamaan myös paluulentoani. 😀

Lähden nauttimaan nyt näistä meikäläisen lomaa varten räätälöidyistä helteistä.

Palataan! 🙂

Loma!

Sunnuntaipostaus jäi taas välistä erinäisten kiireiden takia. Varoitan nyt siitä, että seuraavien viiden viikon aikana mä kirjoittelen tänne hyvin epäsäännöllisinä aikoina.

Ai miksi? Koska mulla alkoi loma!!!!

Viime perjantaina lampsin ulos töistä ja suoraan Tikkurila Festivaalille. Siellä tuli pällisteltyä Maija Vilkkumaata, Olavi Uusivirtaa ja Paula Koivuniemeä. Unohtamatta hiukan hämmentävästi illan parhaan setin heittänyttä Arttu Wiskaria. Ja mä en ole edes mikään fani. Rento äijä.

Viikonloppuna tuli myös vietettyä paljon aikaa juhannusneidon kanssa. Se muun muassa tuli mun luokse nukkumaan kännissä suoraan Summer Soundeilta joskus kahdelta yöllä. 😀

Ollaan viime torstaista lähtien nähty nyt joka päivä. Tosin tähän se putki katkesi, sillä mulla tuli eilen kurkku kipeäksi, eikä hän ymmärrettävästi halunnut ottaa riskiä tartunnasta.

Tässä kirjoittelen ja kiroilen sitä, että heti tulee kipeäksi kun on pois töistä. 😀

Huomasin kyllä sen, että mua ihan aidosti harmitti eilisen yökyläilyn peruuntuminen. Se kertonee siitä, että alan vähän kiintyä tähän tapaukseen. 🙂

Ja edellisen postauksen hengessä täytyy todeta, että seksikin alkoi sujumaan. 🙂

Eilen olin kaverin kanssa Zippy-köysiseikkailupuistossa. Siinä on mun kesätreffivinkki vähän enemmän extreme-henkisille ja ei korkeanpaikankammoisille. Siinä siis mennään puiden latvoissa sellaista seikkailurataa, jossa on kaikkia esteita sun muuta.

Loppuviikoksi menen kaverin mökille. Sitten alkaakin lähennellä reissu Englantiin katsomaan futista. Nyt kun vielä sää pelittäisi.

Ei muuta kuin hyvää heinäkuun loppua kaikille! Mä jatkan puuhastelua ja Strepsils yliannostuksen ottamista.

”Ei tää susta johdu” – kun kroppa sanoo ei

Lupasin kirjoittaa seksistä ja tarkemmin sanottuna v*tuiksi menneestä seksistä, joten tässä sitä ollaan.

Tässä viimeisen puolen vuoden aikaan meikäläiselle on kaksi kertaa käynyt se, mitä varmaan jokainen mies pelkää eniten. Tekisi mieli, mutta ei vaan seiso.

Pahimmaksi tilanteen tekee se, että ne ovat ekoja kertoja kyseisten naisten kanssa. Tosi kiva siinä vieressä jotain sopertaa kun tekisi mieli hypätä ulos ikkunasta. 😀

Mutta. Nyt haluan sanoa jotain kaikille tätä lukeville naisille. 95 prosenttia ajasta kyseinen ilmiö ei johdu teistä. Se voi olla stressiä, väsymystä, jännitystä (itse veikkaan tätä omalla kohdallani) tai ihan mitä vaan, mikä estää rentoutumisen.

Molemmissa tapauksissa mulla nainen pahoitti mielensä ajateltuaan että en halua häntä. Käytettyäni pitkän ajan vakuutteluun, että näin ei tosiaankaan ole, molemmat tuntuivat uskovan.

Kuitenkin kehotan teitä muistamaan, että tuo on miehelle todennäköisesti paljon kovempi paikka kuin teille. Voitte olla varma, että se painaa mielessä myös seuraavalla kerralla. Eli jos ette halua käyttää iltojanne epätoivoisesti puhaltelemalla ja hankaamalla eloa löysää ulokkeeseen kuin sytyttäisitte nuotiota märillä puilla, suosittelen olemaan ymmärtäväisiä. 😀

Älkää kettuilko. Älkää varsinkaan ehdottako viagraa! Mies kyllä menee itse lääkäriin ja tekee sen johtopäätöksen. Mutta jos kumppani sanoo että hei ehkä sun pitäisi ”huijata” että tästä tulee mitään….

Hitto, tästä piti tulla hauska teksti eikä adressi impotenssin puolesta. 😀

Itselläni on menossa siitä hauska tilanne, että olen nyt nähnyt jo useasti sitä Juhannusneitoa, ja meille kävi tämmöinen tilanne. Tästä sisuuntuneen päätin että en hmmm…helpota itseäni ennen seuraavaa näkemistä, jotta homma pelaisia varmasti. Todennäköisesti lyhyesti, mutta varmasti. 😀

Voitte kuvitella sen ilon kun makaillaan toisiimme kietoutuneina sängyssä ja telttakeppi niin sanotusti kokoaa itsensä. Teki mieli juosta parvekkeella tuulettamaan.

Myös nainen sai meikäläisen repeämään spontaanilla iloisella: Hei sulla seisoo! -huudahduksella. 😀

Tosin tämän jälkeen naisen ilme vaihtui jotenkin sääliväksi (syy ei ollut koko, senkin ilkimykset). Kauniilta huulilta pääsi kolme sanaa:

Mulla. On. Menkat.

FUUUUUUUUCK!!! Onneksi en mennyt sinne parvekkeelle. En tiedä monta itsemurhaa syynä jäätävä panetus ja naisella menkat, on Suomessa tehty. Varmaan pari.

Ei siinä. Halailu ja pussailukin on ihan kivaa. 😀

Pahoittelen pitkää tekstiä, mutta kun kerrankin on oikeasti jotain kirjoitettavaa. Lopuksi vielä seksipaljastus. En ole koskaan pannut ilman kondomia. Sen siitä saa kun on liian tarkka ja vakituista partneria ei ole löytynyt. No, ehkä se on tämä. Jahka ne *#%*# menkat loppuvat. 😀

Pitäisköhän kirjoittaa jatko-osa, että mitä mies kaipailee naiselta sängyssä? Jos kirjoitan tätä enää tähän lisää niin voin kohta julkaista sen kirjana. Fifty Shades of ei näin.

Kommenttikenttä on ollut vähän hiljainen tässä kesällä, joten aktivoin teidät: Kertokaa omia kokemuksianne tästä aiheesta. Mikä on teidän huonoin seksikerta? miten nainen voi mokata seksissä? Entä mies?

Hauskaa viikkoa ja pahoittelut kaikille tutuille jotka tätä lukee, jotka nyt tietää ehkä hiukan enemmän kuin tarvis. 😀

”Susta on tullut ihan hirveä player”

Täällä taas. Jee.

Sori kun viime sunnuntain postaus jäi tekemättä. Olin koko viikonlopun mökillä ja sunnuntaina piti tehdä valinta jäänkö kirjoittamaan blogia vai harrastamaan seksiä. Oli vaikeaa. 😀

Siitä päästäänkin hienolla aasinsillalla tuohon otsikkoon. Olen kuullut nyt kyseisen lauseen kahden eri kaverin suusta ja se naurattaa mua joka kerta. Kyseiset kaverit siis kyselevät aina satunnaisesti että onko naishommia ja tänä keväänä olen joka kerta vastannut eri naisen nimen. 😀

Muutos on siis melkoinen kun miettii blogin lähtökohtia.

Haluan kuitenkin teroittaa teille, oi ihmiset keitä en tunne, että kyseessä ei nyt sitten kuitenkaan ole sellainen perinteinen player-toiminta. En edelleenkään etsi pelkästään seksiseuraa ja jätä soittamatta. Tavoite on yhä välttää satuttamasta ketään, ainakaan tahallaan.

Keväällä vaan on tullut käytyä paljon treffeillä ja osasta on jopa tullut lyhyttä tapailua. Ja on siinä sitä seksiäkin harrastettu. Syystä tai toisesta homma nyt ei ole vielä ottanut tulta alleen.

Olen yhä deittaillut sitä juhannuksena tapaamaani mimmiä tässä viime viikolla. Hommat ovat menneet ihan kivasti, joskin välillä tuntuu että puheenaiheet loppuvat kesken.

Tai no hommat menivät ihan kivasti ennen viime torstaita. Sanotaanko että asiaan liittyy huonosti mennyt sekstailu ja jäätävä aamu, mutta nyt tuntuu siltä että kumpikaan ei tiedä jatkaako vaiko ei.

Tilanne todennäköisesti ratkeaa suuntaan tai toiseen ensi viikolla.

Mietin että ensi kerralla voisin kirjoittaa blogin ensimmäisen seksipostauksen (joo, kyllä tässäkin jutussa seksi mainittu monta kertaa. Kaveri sanoi toissapäivänä että huomaa että olen saanut keväällä, kun jutut on tätä. 😀 ).

Ketään tuskin kiinnostaa se, että koen parantuneeni moninkertaisesti suuseksin antajana (vai? :D) vaan ajattelin kirjoittaa kirjoituksen näkökulmasta, kun seksi menee pieleen.

Tällaisina hetkinä kadun, että olen kertonut jo usealle tutulle kirjoittavani tätä…

Hauskaa viikkoa!

Tequila Sunrise!

Otsikko on tosi nerokas sanaleikki siitä että olin eilen tequila tastingissa ja ulkona vielä kun aurinko nousi. Joskus saa olla ylpeä itsestään. 😀

Sisko vetäisi viime jouluna hatusta hienon lahjan ja antoi meikäläiselle elämyslahjakortin Cantina Westin tequila tastingiin kahdelle. Eilen siis lunastettiin se.

Vastoin kaikkia oletuksia mulla ei ole krapulaa, mutta toistaalta heräsin 14.05. Auts. No, jos toisaalta menee nukkumaan 5.30 niin se lienee ymmärrettävää.

Tasting oli ihan mielenkiintoinen. Maisteltavana oli kolmea erilaista meksikolaista ilolientä. Tequila Blanco, Tequila Reposado ja Tequila Anejo. Blanco oli sitä ihan peruskamaa, mutta kaksi muuta vähän hienompia.

Uutta tietoa oli se, että oikeasti tequilaa ei tulisi vetää sitruunan ja suolan kera. Se oli meidän oppaan mukaan meksikolaisten käytännön pila jenkeille. Halusivat katsoa meneekö läpi. Aika hyvin meni.

Oppaan mukaan sitruuna tai lime menee ihan hyvin tuon Blancon kanssa, mutta muiden kanssa se pilaa maun. Me vedettin tequilan kanssa muun muassa appelsiinia, kanelisokeria appelsiinin päällä ja tummaa suklaata.

Suklaa ei oikein ollut mun juttu, mutta appelsiinia voin suositella. Se ei jyrännyt kaikkea muuta sun suussa maistuvaa ja oli ihan miellyttävää.

Tequilan vauhdittamana ilta lähti sitten käyntiin. Seuraksi oli valikoitunut entinen tinder-tuttavuus, jonka kanssa ollaan päätetty pitää yhteyttä. Hänen päätöksestään kavereina, mikä oli ihan fine.

Hassua vaan on, että meillä oli taas tosi kivaa. Niinkuin sillon kun törmättiin Ensitreffit Kalliossa -tapahtumassa. Oltiin koko ilta käytännössä kahdestaan, vaikka sen kavereita tuli paikalle. Myönnän kyllä kelanneeni, että voisiko se sittenkin olla kiinnostunut. Vaikka sitten yhteisen yön viettämiseen, jos ei muuhun. Puhui siis aiemmin illalla siitä ettei kaipaa nyt just suhdetta.

Kuvitelmat karisi noin 03.25 kun oltiin tanssilattialla kahdestaan ja joku jamppa tuli siihen jutskailemaan. Jutskailu päättyi siihen että kaksikko lähti kahdestaan baarista. 😀

Enpä tuosta mieltäni pahoittanut, sillä ihan kavereina oltiin sovittu että ollaan liikkellä. Toki myönnän että vähän sieppasi siinä tapahtumahetkellä, mutta se meni ohi. Sentään joku sai. 😀

Ja hei, mulla on tänään treffit anyway, joten ehkä parempi näin. Mennään ehkä kattomaan Jurassic World. Dinoja. Jee!

Prkl, onko kello jo noin paljon. Mä lähden äkkiä suihkuun.

Palataan ja hauskaa viikkoa kaikille!

Valkoinen t-paita ja pari tussia

Hyviä juhannuksen jälkimaininkeja! Toivottavasti kaikilla oli kivaa.

Meikäläisellä ainakin oli. Kävin perjantaina pyörähtelemässä kuudennella linjalla siellä We Love Helsingin juhannustansseissa, eivätkä en olleet pettymys.

Meinasin eka ryssiä hienosti koko jutun lykkäämällä lippujen ostoa kunnes ne oli myyty loppuun. Sitten kuulin kuitenkin, että ovelta myydään 200 lippua. Arvatkaa kuka oli jonottamassa ekana 50 minuuttia ennen lafkan avaamista. 😀

Nyt päästäänkin tämän kirjoituksen kryptiseen otsikkoon. Koska kyseessä oli juhannusbileet, halusin laittaa päälle jotain kivaa. Arvoin asiaa kaverille ja hän sai päähänpiston: valkoinen t-paita. Kuulostaa arkiselta, mutta neronleimaus tuli kahden tussin muodossa.

Päätimme toteuttaa pienen sosiaalisen kokeen. Otin mukaan kaksi kangastussia ja bileissä kävin esittelemässä itseni ihmisille. Annoin heille täysin vapaat kädet kirjoittaa t-paitaani mitä mieleen tulee. Vaikka tervehdyksen kavereille, hyvät juhannuksentoivotukset tai sitten ensivaikutelmansa minusta.

Koe oli menestys.

Juhannusfiiliksissä tosi monet lähtivät hommaan mukaan ja kirjoittivat vielä ihan kivoja juttuja. Eka kirkkovenekin ilmestyi vasta pilkun aikaan. 😀

Ja voin myös sanoa, että mulla ei ole koskaan ollut tehokkaampaa jäänmurtajaa. Tuntui että sillä sai aloitettua jutun kenen kanssa tahansa ja illan aikan vientiä kyllä oli. Jopa niin paljon, että ei tarvinnut olla viimeisten hitaiden aikana yksin ja juhannusta ilman suudelmia 😉

Kotiin lähdin kyllä yksin, mutta keskiviikoksi on nyt sovittu treffit kivanoloisen ja järjettömän hyväkroppaisen tytön kanssa. 🙂

Tässä vaiheessa varmaan olette uteliaita mitä kaikkea siihen kirjoitettiin. Tässä näytteitä:

Ilmaisia haleja!

#suudelmia

Hyvää juhannusta 2015 t. Laura

Nuori ja suloinen.

Olenko susta söpö?

Söpö.

Villi, nuori ja vapaa

Tämä jätkä on kultaa (okei tämän kirjoitti työkaveri, jolta paidan idea tuli. :D)

Sarkku <3 Hanna

Muista katsoa ympäriinsä risteyksissä <3

Lisäksi siihen piirrettiin kaksi kirkkovenettä, yksi penis ja kirjoitettiin kolme puhelinnumeroa. Yksi oli tämän keskiviikkodeitin, yksi miespuolisen kaverin, joka tajusi mun menestyksen ja laittoi numeron siltä varalta, että joku nainen sen salaa tallentaisi.

Yhden numeron lähdettä en tiedä, sillä katsoin itse vasta mitä oli kirjoitettu kun tulin yöllä kotiin. Eli jos tiedät kirjoittaneesi numerosi yöllä jonkun paitaan ja luet tätä, niin laita viestiä. 😀

Vaikka tämä paita ei mun idea ollutkaan, olen silti sen toteutuksesta aika ylpeä. Joku aika sitten en olisi lähtenyt mukaan. Nyt en voi sanoa muuta, kuin että olkaa avoimia vähän erikoisimmillekin jutuille.

Just ne voi tuoda esiin parhaat jutut.

Ja jotta ette epäilisi, on aika julkaista blogin historian eka kuva!!!!!!! Siinä on paidan selkäpuoli. Samalla näette mun maton. 😀

Juhannussuunnitelmat hakusessa

Jestas en tajunnut että ihminen voi olla näin poikki.

Taustaksi sen verran, että pelasin perjantaina toisen futisjoukkueen pelin illalla ja eilen meillä oli toisen joukkueen kanssa turnausta. Siinä pelattiin kello 9 ja 16 välisenä aikana kuusi peliä. Kuusi!

Ja tietenkin koko päivä auringossa, joten kesän brunat tulikin huolella siinä. Tai ainakin hieno t-paitarusketus.

Jotta jäätävä futiksen pelaaminen ei riittäisi, niin totta kai siitä jatkettiin sitten oluiden yms merkeissä. Lähdin lopulta baarista joskus puoli kolme. Väsymyksen tasosta kertonee hieman se, että nukahdin pitkästä aikaa bussiin ja menin pysäkin ohi. Alkoholilla ei tietenkään ollut osuutta asiaan.

Itsensä piippuun ajaminen oli siinä mielessä ihan hyvää terapiaa, sillä pääsin taas vaihteeksi istumaan ei ole fiiliksiä -pöydän toiselle puolelle.

Long story short: Päätettyäni itse sen edellisen jutun perjantaina, tapasin lauantaina tosi mukavan tytön. Siinä huomasi heti, että ainakin mun mielestä oli kemiaa ja me vaan juteltiin ja juteltiin.

Siitä alkoi viikon pikaromanssi, jonka aikana muun muassa käytiin opettelemassa fuskua puistotansseissa, ostamassa mulle aurinkolasit ja muuten vaan käveltiin ympäri Helsinkiä. Hän myös tuli luokseni yksi yö ja leivottiin yhdessä pizzaa.

Ja pussailtiin. Paljon.

Ja sitten tuli viesti: Moi, voinko soittaa? Olisi vähän asiaa…

Ärsyttää sillä tosi harvoin koen pika-ihastumisia. Nyt koin. Se lauantain yhteinen pizzankokkailu oli mulle ihan kokemus. Ikäänkuin ikkuna parisuhteeseen.

Tunteita ei voi pakottaa enkä kanna kaunaa häntä kohtaan. Ei auta jäädä itkemään (vaikka mieli tekisi. :D) vaan pitää kääntää katse taas eteenpäin.

Eli siitä päästäänkin Juhannukseen. Kovasti näyttää tällä hetkellä siltä, että olen kaupungissa. Tämä ei ole ensimmäinen kaupunkijuhannukseni, mutta silti ottaisin mielelläni vastaan ideoita tekemisestä. 🙂

Olen melko varma, että olen menossa We Love Helsingin juhannustansseihin. Se edellinen tapahtuma uutenavuotena oli kiva. Ja sieltä lähti nainen mukaan. 😀

Elikkä jos satutte sinne eksymään niin lupaan jorata kanssanne sitä fuskua.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Oikea ratkaisu, mutta tekee kipeää

Kukkuu! Onko täällä enää ketään? 😀

Blogilista loppui ja pidin viikon tauon, joten on hyvin mahdollista että tätä ei lue enää kukaan. Noo, katsellaan. Mietin pitkään jaksanko enää kirjoittaa tätä, mutta sitten sain pari viestiä, joissa kerrottiin että tämä blogi on päätynyt parille uudelle listalla (muun muassa Loppukiriblogin mainio sinkkublogilista. Kiitos kauniista sanoista naiset 😉 ).

Eli jatketaan siis ainakin toistaiseksi.

Yksi syy hiljaiseloon on myös ollut mun älyttömän kiire aikataulu. Siihen on viimeisen parin viikon aikana sisältynyt myös museossa bongatun naisen kanssa tapailua. Ai niin se kommentoija joka kysyi oliko se tapahtuma hyvä ja oliko paljon porukkaa niin oli ja oli. 🙂

Anyway. Tekstin otsikko juontaa juurensa siitä, että perjantaina pistin tämän tapailun itse poikki. Syynä tähän oli se, että mun mielestä me oltiin vähän eri tasolla hommassa mukana. Nainen oli hauska, hyvännäköinen ja mukavaa seuraa, mutta oikeastaan missään välissä en saanut niitä kuuluisia fiiliksiä siitä, että nyt kolahti.

Ja mun tulkinnan mukaan hän sai. Joka kerta kun nähtiin mä mietin että enkö nyt vaan voisi kiinnostua hänestä kunnolla, jotta saataisiin homma molemmille käyntiin. Lopulta tulin tulokseen että en voi. Samalla musta tuntui hirveän epäreilulta roikottaa häntä mukana sellaisessa kuviossa. Enkä halunnut myöskään alkaa valehtelemaan ja katselemaan muita samaan aikaan.

Niinpä siis perjantaina mä päädyin itselleni harvinaiseen tilanteeseen: Piti sanoa, että meidän tunteet on eri tasolla.

Saakeli kun oli epämukavaa.

Erottiin lopulta mielestäni ainakin ihan hyvissä väleissä, mutta inhoan silti tuottaa kellekkään pettymystä. Ajatus siitä, että mä aiheutin jollekin pahaa mieltä on aika kestämätön.

Tiedän että ratkaisu oli oikea, mutta silti tuntui vielä ja tuntuu vähän paskalta. Se lienee kuitenkin hyvä. Ainakaan musta ei tule mitään sydäntenmurskaajaa joka tekeen näin koko ajan. 😀

Miten te yleensä hoidatte tällaiset keskustelut?

No, pakko on jatkaa eteenpäin. Kesä on tulossa ja olen siihen ihan eri tavalla orientoitunut kuin viime kesänä, jolloin kelasin että tulevaisuudessa mut löydetään muumioituneena viiden viikon jälkeen asunnosta kun kukaan ei ole kaivannut.

😀

Nyt olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana treffeillä enemmän kuin koko elämän aikan yhteensä. Musta on tullut optimisti. Niin se elämä heittelee, kun jaksaa yrittää. 🙂

Hyvää kesän alkua!

Elämä on omituista

Tämän kirjoituksen alkuperäinen otsikko oli Back to square one. Sen oli tarkoitus kuvastaa mun pettymystä siihen, että multa kaatui pari viikkoa vireillä ollut naisjuttu, joka vaikutti tosi potentiaaliselta.

Se kaatui taas toisen osapuolen kiinostuksen puutteeseen. Olin koko loppuviikon kiukkuinen ja ärsyyntynyt.

Kuitenkaan tämä kirjoitus ei käsittele sitä. Lauantaina päätin etten jää kotiin vaan lähdin itsekseni pyörimään Maailma Kylässä -festareille. Samalla muistin, että lauantai-iltana oli se Match made in Museum -ilta, jossa olin silloin kun se järkättiin ekan kerran.

Tekemisen puutteessa ajattelin sitten suunnata sinne, mutta voin sanoa että innostus ei ollut katossa.

Nyt kirjoitan tätä siinä tiedossa, että mulla on kahdet treffit viikonloppuna. Ja molemmat on ainakin alustavasti kiinnostavia. 🙂 Toisen kanssa ehdittiinkin hyvin jutella illan aikana. Toisen kanssa vain tuijoteltiin toisiamme, kunnes kohdattiin 1,30 minuutin speed datessa ja molemmat jättivät toiselle numeronsa.

Elämä on omituista.

Ehkä ensi postauksessa sitten kiroilen sitä, että on liikaa naisia. 😀

Palaillaan!

Ensisuudelman vaikeus

Kaveri luki mun viime kirjoituksen ja sanoi että kuulostaa kuin olisin tulossa isäksi. 😀 Otetaan kuitenkin tämä huhu pois heti. En ole. Isäksi tuleminen vaatii jotain aktiviteettiä mitä ei liian usein tule treenattua.

Tämän sunnuntain pohtiminen liitty ensisuudelmaan ja sen vaikeuteen. Jota pohdin…muuten vaan.

Taustaksi: Se on ehkä meikäläiselle eniten se tilanne, jossa pelkään saavani turpaan. Harvoin kirjaimellisesti, mutta joskus niinkin. Aika usein siis optimoin sen uuden tuttavuuden kanssa niin, että maaginen momentti tapahtuu tilanteessa, jossa muutenkin ollaan eroamassa. Vaikka bussipysäkillä.

Tässä taktiikassa on se riski kuitenkin, että useammin kuin kerran on käynyt niin että jostain syystä homma menee aika pikaiseksi. Bussi päättääkin olla neljä minuuttia etuajassa ja tytöllä tulee kiire jättäen sinut huulet törrölle (en pussaa näin. Luon mielikuvaa. Toim. Huom) toivomaan jotain millä heittää bussikuskia.

Yhden tosi kivan tapauksen kanssa on käynyt monta kertaa niin, että ollaan menty samalla junalla kotiin, jolloin eroaminen tapahtuu siinä. Jotenkin imuttelu täpötäydessä N-junassa ei vastaa mun käsitystä romanttisesta ensisuudelmasta. Ja sitten siinä istutaan kun oma asema tulee kohdalle ajatellen että VITUN IDIOOTTI, PUSSAA SITÄ. NYT!

Tästä hetken päästä huomaa olevansa junalaiturilla ja miettivänsä ehtisiköhän vielä juosta lähtevän junan eteen.

No, hommanhan voisi hoitaa helpommin. Ihan siinä treffien aikana. Herranjumala. Mä vaan olen jääpää.

On mulla tästä ihan onnistuneitakin kokemuksia. Onneksi. Tuumin tässä vaan sunnuntai-illan ratoksi, että kehittämisen varaa on.

Viikon kysymys: Missä vaiheessa alkaa ihmetyttää, jos mies ei ole suudellut?

Hyvää äitienpäivää – kaikille äideille

Haluaisin käyttää tämän aurinkoisen sunnuntaiaamupäivän toivottaakseni hyvää äitienpäivää kaikille äideille. Ja mä tarkoitan ihan kaikkia.

Omalle äidilleni, joka mahdollisti meikäläisen elämään aika huikeat lähtökohdat joista ponnistaa. Sama koskee isoäitiä.

Niille äideille, jotka osuivat heti ekalla kierroksella sen elämänsä ihmisen kanssa yksiin. Pitäkää toisistanne kiinni viimeiseen saakka, jos se on mahdollista. Mutta älkää myöskään jääkö vahingolliseen suhteeseen vaan lasten vuoksi.

Niille äideille, jotka löysivät elämäänsä uuden ihmisen ja yhdistivät perheensä jonkun toisen kanssa. Voin vaan kuvitella että se on haastavaa, mutta te pystytte siihen.

Niille äideille, jotka vielä etsivät sitä kumppaniaan ja kasvatatte lasta/lapsia yksin. Nähtyäni läheltä yksinhuoltajan arkea arvostan teitä ihan hirveästi. Muistaakaa että kaikki miehet ei pelkää toisen miehen lapsia. Ja miehet, se yksinhuoltaja on muutakin kuin pelkästään ne lapset.

Niille äideille, joiden oikeudet rakastaa toista äitiä toivon mukaan ratifioidaan pian eduskunnassa.

Ja lopuksi. Niille äideille jotka eivät vielä ole äitejä, mutta kovasti sellaiseksi haluaisivat tulla. Tämä päivä on monesti varmaan hanurista, mutta pää pystyyn, sanoo tuntematon mies netistä. Mä toivon sydämeni pohjasta, että saatte sen haaveenne. Mutta jos ette, se ei tee teistä yhtään huonompaa.

Oliko tarpeeksi siirappinen? 😀

Mä puolustaudun sillä että olen aika hyvällä tuulella. Ehkä vielä kerron teille joskus että miksi.

Hyvää äitienpäivää!

Kuinka pokata mies

Mun antipatia lätkää kohtaan tarkoittaa, että voin kirjoittaa blogia. Jee!

Viime kirjoituksen jälkeen multa pyydettiin useampaankin otteeseen naiselle jotain iskuvinkkejä, joilla nainen voi iskeä miehen. Vähän hassu pyyntö musta, mutta yritetään.

Ennenkuin aloitan, pari pointtia. Kaikki pokausjutut ei toimi kaikkiin ja hyvällä tsägällä johonkin mieheen toimii just ne, mitä mä tässä tulen kritisoimaan. Nämä siis koskevat mua.

Monet naiset lähestyy sitä pokausta niin, että katsellaan baarissa ja hymyillään ja odotetaan että mies tulee. Ihan validi taktiikka, joka varmasti toimii moneen itsevarmaan mieheen. Sitten on kuitenkin olemassa ujoja ja vähemmän itsevarmoja miehiä sekä idiootteja kuten minä 18-vuotiaana, jotka eivät vaan tajua sitä vihjettä. Tai mitään vihjettä.

Oikeasti. Tajusin itse vasta vuosia myöhemmin, että ai prkl, se muuten oli musta kiinnostunut.

Tyttö: Kiva paita sulla

18 v. idiootti: Kiitos, sain lahjaksi

Tyttö: Lähdetäänkö hakemaan juomaa?

Paukapää: Ei kiitti mä otan vasta myöhemmin.

Tyttö: Ai…tuutko kuitenkin mukaan?

Pässi: Nääh, siellä on hirveä jono.

Tajuatteko mitä tarkoitan? Jos mulla olisi aikakone, niin kävisin pahoinpitelemässä nuorempaa itseäni. Usein.

Näitä miehiä pitää auttaa juttelemalla. Se voi olla ihan vaan vaikka kellon kysyminen. Kaveri ehdotti myös sellaista, että menee seisomaan miehen viereen, vaikka selaamaan kännykkää, jonottamaan juomaa yms ja jos mies ei älyä jutella vaan meinaa lähteä niin siinä tilanteessa sanoo, että äläs nyt lähde. 😀

Olen monesti törmännyt naisiin, jotka ajattelevat että jos he tekevät aloitteen tai lähestyvät, se antaa tyrkyn vaikutelman. Väitän että tämä on melkoista p*askaa. Aika harva mies pitää sellaista naista tyrkkynä. Mies tekee sen päätöksen siinä vaiheessa kun jutellaan, että oletko tyrkky vai ei.

Milloin sitten olet tyrkky? Meikäläisen näkökulmasta nainen, joka tuijottaa monta kertaa keskustelussa miehen haaroväliä on tyrkky. Nainen, joka tarttuu varoittamatta puolituntematton miehen hanuriin kiinni on tyrkky. Nainen, joka kysyy tiedänkö mitä eroa on silikonitissillä ja normaalilla ja viittaa katseellaan rintavakoonsa, on tyrkky.

Etkö tunnista itseäsi tästä? Onnittelut. Et ole tyrkky. 😀 Eikä tyrkyssä vikaa, jos haku kohdistuu vaikka yhden illan juttuun. Helpottaahan se miestäkin kun tietää mitä on tulossa.

Faktahan kuitenkin on, että jos miestä ei miellytä juttusi tai ulkonäkösi, siinä ei paljon voi tehdä. Ei ole olemassa mitään maagisia pokausvinkkejä.

Ole oma itsesi. Flirttaile. Ole helposti lähestyttävä (itse pakenen nopeasti jos koen, että naista ei oikeasti kiinnosta. Eli vilkuilee ympärilleen, kännykkää, kelloa). Itse en myöskään syty siitä että joku pyytää minua tarjoamaan juomaa.

Mutta muistakaa että minä olen minä. Joku jäätävä gigolo varmaan syttyy siitä, että nainen ei kohdista häneen huomiota, koska hän saa sitä jo paljon valmiiksi. Me ollaan kaikki yksilöitä ja vain kokeilemalla se selviää.

Rasittavaa, eikö. 😀

Naisen antamat pokausvinkit

”Tuliko susta sitten seksiorja, kun tätä blogia ei ole päivitetty”

Tässä repeillessäni täytyy sanoa, että valitettavasti ei tullut (kiitos Raisa. :D). Olin viime sunnuntaina vaalien takia (en pyrkinyt ehdolle) ihan poikki, eikä minulla ollut oikeastaan mitään ideaa mistä kirjoittaisin, joten päätin pitää väliviikon. Pahoittelut. 🙂

Voisin puhua politiikkaa, mutta jätän sen muille blogeille. Nyt puhutaan muusta. Viimeisimmän julkaisun kommenteissa esitettiin mielenkiintoinen väite: Naisten antamiin parisuhdevinkkeihin tai pokausvinkkeihin ei voi luottaa.

En ole samaa mieltä. Ollenkaan.

Jos unohdetaan se fakta, että erilaisiin ihmisin toimii eri asiat ja ajatellaan että on olemassa ”varmoja” tapoja iskeä nainen, niin mun kokemuksen mukaan naisten neuvoja todellakin kannattaa kuunnella.

Otetaan tämä blogi. Se on ollut ylivoimaisesti paras deitti-ilmoitus jonka olen koskaan tehnyt ja olen tavannut sen kautta jo yli kymmenen naista. Kymmenen. Tämä blogi on naisen idea, tarkoituksena keksiä jotain muuta tekemistä kuin murjotus ja itsesääli sekä tuoda keskimääräistä parempaa kirjallista ilmaisuani framille.

No, jos joku tohvelisankari sitten ajattelee, että haluaa vain seksiseuraa ja kokee, että naiset antavat vain neuvoja kuinka hankkia 40 vuotta kestävä parisuhde ja satuhäät. Väärin.

Olin uutena vuotena tanssimassa siellä We love Helsinki -tansseissa ja vaikka en olisi sanonut ei parisuhteelle, kaipasin silloin enemmän yhteistä yötä jonkun kanssa. Naispuolinen kaverini valitsi minulle asun ja siihen asusteeksi käsiraudata. Illan päätteeksi lähdin naisen kanssa kämpille. Ja ottaen huomioon että hänestä en enää kuullut, niin se tosiaan oli sitä paljon puhuttua seksiseuraa.

Usein tämä naiset sanovat toista ja haluavat toista -ajattelu tai että naisia ei voi saada sänkyyn olemalla ”herrasmies” tai ”ovimatto” esiintyy miesasialiikkeen piirissä. Ja ennenkuin Laasasen yms. opetuslapset tulevat keskustelupalstoja pitkin kurkkuuni, mielestäni miesasialiike on monella tapaa tarpeellinen. En vain pidä sen tyylistä käydä keskustelua.

Itse uskon niin (ja naiset korjatkaa jos olen väärässä), että naiset haluavat niitä hyviä tyyppejä kusipäiden sijaan, mutta he eivät halua tyyppejä, jotka kokevat että se pelkkä hyvä tyyppiys riittää kiinnostuksen herättämiseksi.

En tiedä itsekään onko tuossa järkeä. 😀

Naiset, jos mies antaa teille ohjeita, miten pokata mies, kuunteletteko?