Nyt kun on tullut käytyä paljon treffeillä, ajattelin vähän purkaa osiin tätä kuviota nimeltä treffailu.
Meikäläinen oppi nuorena niin sanotusti kolmen treffin kaavan. Se menee osapuilleen näin.
Ensimmäiset treffit:
Nämä treffit ovat ihmisen kaikuluotaamista varten. Silloin käydään jossain kahvilla tai istumassa (tai kävelyllä) ja lähinnä läpistään. Ideana on päästä vähän kiinni toisen maailmankuvaan ja katsoa sopiiko se yhtään omaan versioon. Tässä tenttaussessiossa käydään läpi nämä perusjutut kuten ammatti jne jne. Näillä treffeillä ei vielä pussata.
Toiset treffit:
Olettaen että kumppani ei ole paljastunut massiiviseksi rasistiksi tai muuksi kivaksi asiaksi ensimmäisellä kerralla ja hommassa on edes jotain toivoa, on toimintatreffien aika. Puhumiset on puhuttu ja nyt on aika testata sitä jaksaako toisen kanssa hengata. Mitä sitten pitäisi tehdä? Siinäpä kysymys. Tämä osa-alue on, vaikkakin naiset aktivoituvat koko ajan, yhä edelleen usein miehen velvollisuuksissa keksiä.
Yritä siinä hirveissä paineissa miettiä mitä tekisi mikä ei ole toisesta tylsää. Varsinkin jos toinen ei uskalla sanoa ei. 😀 Näiden treffien päätteeksi alkaa se pussailu jo tuntumaan siltä, että sitä pitäisi harrastaa.
Kolmannet treffit:
Nyt kun ollaan se toiminta ja potentiaalisesti pussaaminen selvitetty, vuorossa on siirtää toiminta makkarin puolelle. Pelätyt seksitreffit, joissa kutsut toisen katsomaan luoksesi leffaa, joka ei kiinnosta kumpaakaan ja koko ajan miettii, että pitäisköhän tässä tehdä jo joku muuvi. Iik.
Nämä ovat siis vain mun päässä, enkä itsekään pidä niitä erityisen ”oikeina”. Jokainen tapaushan on kuitenkin yksilöllinen. Silti huomaan tätä kaavaa aika usein toteuttavani. Mulla ei olisi teoriassa mitään ongelmaa hypätä suoraan toiseen kohtaan (meinasin kirjoittaa kakkoseen, heh heh) tai miksi ei jopa kolmanteen jos kemiat natsaa heti tosi hyvin. Sitä en siis vielä ole koskaan tehnyt.
Seksiä ensitreffeillä pidetään kaiketi huonona asiana, jos olen oikein ymmärtänyt, sen vuoksi että nainen kokee olevansa helppo. Se voi varmasti joidenkin miesten ajattelussa noin mennäkin. Itse kuitenkin toivoisin että meidän määrämme eli miesten, joiden sanastossa ei ole sanaparia helppo nainen, olisi lisääntymään päin. Musta on ihan naurettavaa syyllistää naisia tuosta asiasta.
Seksiä harrastetaan kun molemmista siltä tuntuu. Ekoilla tai vaikka hitto kuudensilla treffeillä.
Edellisestä lukijakysymyksestä on hetki aikaa, joten korjataan asia. Mua kiinnostaisi tietää teidän ”deittirutiineja”. Millaiset ovat hyvät ekat treffit? Istumista vai tekemistä? Milloin yleensä homma etenee seksiin? Miten suhtaudutte hommailuun ekoilla treffeillä? Ja jos olette naisia, kuinka usein teette ehdotuksia treffitekemisestä?
No niin. Vuoden ensimmäisen postauksen aika. Toivottavasti kaikilla oli hyvä uusivuosi. Allekirjoittaneella ainakin oli.
Vietin sen We Love Helsingin uudenvuuodentansseissa ja voin lämpimästi suositella. Meininki oli tosi hyvä ja kaikki tuntuivat olevan liikkeella avoimella mielellä. Oli tosi piristävää kun ei saanut pakkeja pyytäessä naisia tanssimaan. 🙂
Jotta mukaan saatiin jotain uutta, punottiin kaverin kanssa mulle asu sinne. Lopulta päädyin mestoille valkoisessa kauluspaidassa, punaisessa rusetissa, suorissa mustissa housuissa ja käsiraudat vyössä kiinni.
Luitte oikein. Käsiraudat. 😀 Ne oli kaverin neronleimaus kun mietittiin jotain asustetta. Tarkoitus oli saada hyvä jäänmurtaja. Bonuksena pystyi tunnistamaan kaikki bondagesta kiinnostuneet. 😀
Homma pelitti, koska en mä sieltä sitten yksin lähtenyt…joskaan en usko enää näkeväni naista jonka kanssa lähdin. Alkoholi on jännä juttu.
Toiveena kaikille naisillle on, että vaikka ette halua jatkoa, niin viesteihin olisi kiva vastata jotenkin, jos ne ovat asiallisia. Tässä kohta 24 tuntia odottanut vastausta….
No joo. Sinne meni.
Mietin pitkään, että kirjoitanko tätä, koska mulla on edelleen sokkodeittailu käynnissä, vaikka toki kahta kertaa enempää en ole ketään nähnyt. Voi olla, että tämä jotain romuttaa. Ehkä tällä jotenkin haluan osoittaa, että aion olla mahdollisimman rehellinen koko ajan.
Niin outoa kuin se onkin.
Ei mulla tähän hätään muuta. Tai on yksi aihe, mutta säästän sen myöhemmäksi. 🙂
Ajattelin olla innovatiivinen ja käynnistää uuden vuoden musiikilla. Nauttikaa. 😀
Otsikko on maakuntamatkailua, mutta mä en oikeasti liikkunut mihinkään. Mun luokse tuli nainen Raumalta. Kelatkaa. Raumalta. Neljä tuntia bussissa. Miehen takia, jota ei ole koskaan nähnyt.
Mä olen aika sanaton.
Vielä kun neiti O kertoi, että ei varsinaisesti koskaan ennen tätä ole ollut virallisilla treffeillä, mun päätös oli selvä. Mä käyttäisin kaiken energiani tekemällä tuolle naiselle tosi kivan päivän, jota se voisi miettiä hyvillä mielin bussimatkalla takaisin.
Ja kyllähän me kaikenlaista puuhattiin. Käytiin syömässä kiinalaista, pyörittiin ihmettelemässä luita luonnontieteellisessä museossa, jossa O oli aina halunnut käydä, shoppailtiin alennusmyynneissä ja kruunattiin koko keissi syömällä vähän donitsia.
Kun me vähän yli viisi tuntia tapaamisemme jälkeen erottiin, uskaltaisin sanoa, että molemmilla oli aika hyvä fiilis. 🙂
Välimatka tässä jutussa mietityttää, mutta kuka tietää, ehkä näen tämän raumalaisen blondin vielä joskus uudestaan.
Mä mietin illalla aika paljon O:n rohkeutta. Jos et ole koskaan varsinaisesti ollut treffeillä ja teet tämmöisen hypyn. Se vaatii näin vulgääristi sanottuna munaa. Jos käyttäisin hattua nostaisin sitä nyt hänelle. Nostan kuvitteellista hattua.
Mutta nyt puheenvuoro O:lle. 🙂
”Matkustin siis Helsinkiin kotipaikkakunnaltani pelkän sokkotreffin takia. Jotkut ihmiset keille kerroin suunnitelmistani, kysyivät olenko varma, että haluan mennä sinne yksin? Minulle varoiteltiin, että se voisi olla kuka hyvänsä, mutta päätin silti mennä. Ajattelin, että jos tästä ei tule mitään saan itselleni ainakin mukavan shoppailureissun näin joulun jälkeen.
Yritin olla mahdollisimman tyyni sinä päivänä, eikä kauheasti mitään odotuksia, enhän ollut nähnyt koskaan tätä ihmistä. Kun olin perillä, soitin ja puhelimeen vastasi mukavan kuuloinen ääni. Ainakin silloin tiesin, ettei vastassa ollut mikään vanha äijä. 😀
Kun sitten tavattiin hän oli ihan normaali ihminen. Ei mikään pelottava ja ilkeämielinen, tyly tai tympeä. Muutaman tunnin jälkeen, kun oltiin vietetty aikaa, ajattelin, että kannatti lähteä. En kadu, että lähdin, ja vietin mukavan päivän hauskassa seurassa.”
Täytyy sanoa, että kun laitoin turhautuneena tänne sen postauksen, että lähden treffeille, se oli yksi viime aikojen parhaista päätöksistä. Mä olen saanut tavata hienoja tyyppejä, kuulla kommentteja face to face mun blogista ja ennenkaikkea tuntea sitä kivaa fiilistä, että tulossa on treffit. 🙂
Neuvoni kanssasinkuille: uskaltakaa.
Ps. Jos olet mies, tai tunnet hyviä sinkkumiehiä niin mene loppukiriblogiin ja pyydä jompaakumpaa daamia ulos. Tämä on käsky.
Mulla ei oikeastaan koskaan ole käynyt kommellusta treffeillä, mutta nyt voin sanoa ainakin puolittaisesti tämän korjaantuneen.
Kiitos joululahjamenojen ja kuntosalin automaattilaskutuksen, eilisillä treffeillä kävi sitten niin, että mulla ei ollut enää rahaa. Tuli vähän yllätyksenä, sillä edellisiltana mulla sitä oli.
Kiitän jotain korkeampaa voimaa, että en yrittänyt machoilla ja tarjota väkisin jotain. Olisi ollut hiukka noloa kun kortti olisi piipannut ei oota 😀
Deitti oli kuitenkin onneksi huumorintajuinen (eikä selvästi rahan perässä!) ja maksoi meikäläiselle juoman. Saatiinpa nauramisen aihetta.
Muutenkin sujui hyvin ja uskallan sanoa, että näemme vielä uudestaan. 🙂 Palkka tuli tänään, joten ensi kerralla mulla on myös rahaa. 😀
Tänään en jaksa lähteä sen pidempiin kirjoituksiin, sillä alan vetäytyä pikkuhiljaa vanhemmille joulun viettoon.
Toivottavasti teillä on kaikilla hyvä ja rauhallinen joulu. 🙂
Oikeasti istuin junassa Tampereelle, varasin hotellin keskustasta ja kävin siellä treffeillä. Se tuntuu vieläkin vähän uskomattomalta vaikka kirjoitan sitä tässä.
No, näin mä juurikin tein. Tapasin Tampereella blogiani lukeneen mimmin. Nimetään hänet vaikka neiti M:ksi. M-kirjain. Ei ole kiertoilmaus ämmälle. 😀
Saavuin Tampereelle vähän myöhään ja hän oli menossa pikkujouluihin, joten meillä ei ihan hirveästi aikaa ollut tutustua. Käytiin kahdessa kahvilassa.
Alussa oli ehkä ilmassa pientä hermostumista (ja mahtava aloitus treffeille kun kumppanin melkein ensimmäiset sanat ovat, että ”en ole oikeasti ala-ikäinen.” 😀 M, jos luet tätä mä ajattelin asiaa vasta kun sanoit sen. :)).
M myös kuvaili itse itseään tylsäksi. Se vähän ihmetytti, sillä juttutuokion edetessä mulle ei ainakaan tullut vaikutelmaa että hän olisi tylsä. Huumorintaju oli mun mielestä hyvä eikä muutenkaan mitään vikaa. Ihmiset, muistakaa se, että teistä muodostetaan paljon mielikuvia myös sen perusteella miten näette itsenne. Olet mitä sanot on klisee, mutta siinä on totuutta mukana.
Mä esimerkiksi olen ajatellut olevani liian tylsä, kaverillinen, ruma yms. En kuitenkaan ole sanonut sitä ääneen kuin yhdelle. Enkä sano edes sitä enää, koska olen alkanut uskoa sen vaikuttavan muuhun habitukseen.
Tiivistettynä: älkää haukkuko itseänne.
Takaisin treffeihin. Vajaassa kahdessa tunnissa ei syntynyt romanssia, mutta en katunut matkaan lähtemistä. En tiedä olemmeko vielä yhteydessä, mutta kehoitin häntä olemaan minuun yhteydessä jos sattuu eksymään Helsinkiin.
Tässä välissä kävin myös toisilla treffeillä, mutta niistä kumppani pyysi etten kirjoita. Ei siitä sen enempää.
Kuten ehkä tästä olette lukeneet, vielä ei ole tullut eteen perhosia vatsanpohjassa. Ennen vuodenvaihdetta on kuitenkin tulossa vielä parit, joten katsotaan. 🙂
Kuitenkin on ollut mukava käydä treffeillä pitkästä aikaa (ja monen vuoden edestä). Tuntee että tekee asian eteen jotain ja ehkä se aurinko alkaa paistaa risukasaan.
Kunhan nyt eka paistaisi muuten vaan. Tämä pimeys v*tuttaa. 😀
Deitin kommentit jälkikäteen:
Kuolen :D:DDd No ei mutta, ihailen kyllä edelleen valtavasti sitä, ettet jättänyt tätä blogiasi vaan jonkinlaiseksi marinablogiksi, vaan oikeasti tapaat meitä lukijoita! Ja että oot valmis todella lähtemään pääkaupunkiseudun ulkopuolellekin. (P.S. Muillekin tiedoksi; minäkään en katunut, että tartuin haasteeseen ja tilaisuuteen! Eli rohkeasti vaan kaikki!)
P.p.s. alaikäinen, ilman viivaa (luulen kyllä että jätit sen tahallasi saadakseni sitä korjattavaa, heeehhe.)
Joo, just niin tuon kirjoitusvirheen kanssa kävi….:D
Ennenkuin kukaan ehtii vetää kaksimielisiä kuvitelmia tuosta otsikosta, oltiin pelaamassa minigolfia.
Elikkä tosiaan sokkotreffit numero 1 on nyt takana päin. Ja kyllä, vein hänet minigolfaamaan. Ei koskaan enää. 😀
Kuvitelkaa paikka, jossa on hohtokeilausvalot, helvetisti huutavia esiteinejä ja joka kerta kun saat pallon reikään, jossain alkaa hirveä mökä. Deittini totesikin sangen osuvasti, että tämä olisi krapulassa ihan hirveää.
Onneksi molemmat osattiin kuitenkin nauraa sille.
Hieman lyhennetyn golfkierroksen (hyvä että jäi lyhyeksi, olisin hävinnyt) jälkeen minä ja kutsutaan häntä vaikka neiti H:ksi lähdettiin vielä käymään kahvilla.
H on mukava mimmi, joka itse kuvaili itseään ensi tapaamisissa ujoksi. Omasta mielestäni hän ei kuitenkaan ihan ujoimmasta päästä ole, enkä oikeastaan huomannut hirveää jännitystä. Keskustelu soljui ihan kivasti ja löydettiin muutamia yhteisiä puheenaiheita historiasta ja urheilusta.
Mihinkään maailman syvällisimpiin aiheisiin ei vielä ainakaan päästy ja itse hämmästelin kuinka vähän loppujen lopuksi puhuttiin mun blogista. Olin varautunut puhumaan siitä paljon. Ei kyllä varsinaisesti haitannut.
About parin tunnin yhteiselon jälkeen päätettiin jatkaa molemmat kohti kotia. Itselle jäi päällimmäiseksi tunteeksi se, että ei tämä ihan hole-in-one ollut, mutta toistaalta multa aika harvoin viedään jalkoja alta ekalla kerralla muutenkaan. Käsittääkseni H:lle jäi aika sama fiilis ja hyvässä hengessä sovittiin, että jos aikataulut natsaa (myös hänellä on toiset treffit tiedossa) voitaisiin vielä ehkä joskus nähdä.
Mutta, miksi mä spekuloisin H:n juttuja, kun voin antaa hänen kertoa itse. Mä mietin kotimatkalla tätä, että on pikkuisen epäreilua että mä pääsen kirjoittamaan näitä ”arvioita” teistä. Siispä tarjosin H:lle mahdollisuuden tehdä sama musta. Sama mahdollisuus on kaikilla muilla. Mä julkaisen ne tässä sensuroimattomana.
Nauttikaa:
Koska sokkotreffit eivät itsessään ole vielä tarpeeksi outo konsepti, niin näköjään päätiin lisätä elämäni ensimmäisiin sellaisiin hieman vaikeuskerrointa sillä että niitä a) ruoditaan julkisessa blogissa b) tiedän treffikumppanini tapaavan lähiaikoina myös useita muita naisia. Lähtökohta tapaamiselle oli siis vähintäänkin hämmentävä, mutta kun nyt kerta hypätään ulos mukavuusalueelta niin hypätään sitten suoraan syvään päähän.
Blogin perusteella odotin ulospäinsuuntautunutta ja sanavalmista ihmistä, mutta aiempien kokemusten perusteella olen huomannut, ettei sitä koskaan tiedä millainen tyyppi todellisuudessa saapuu paikalle. Onneksi ennakko-oletukseni osoittautuivat kerrankin oikeiksi ja se ihminen johon oli blogin kautta jo hieman tutustunut, oli livenäkin tunnistettavissa. Juttua riitti varsin hyvin, eikä vaivautuneita hiljaisia hetkiä päässyt muodostumaan, vaikka itse en todellakaan ensitapaamisella ole mitenkään puheliaimmasta päästä. Kertaakaan ei käynyt mielessä karkaaminen ikkunan kautta ja kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis. Sekä itse treffeistä, että omasta uskalluksesta.
Pelko siis pois tulevat ”kohtalotoverini”, olette hyvissä käsissä 😀
Haa. Ilmeisesti olisi pitänyt laittaa tuo deitti-ilmoitus paljon aikaisemmin.
Tosin, ehkä tämä oli mun pirullinen juoni ensin kirjoittaa blogia ja saada teidät kiinnostumaan ja sitten läväyttää tuo. Ehkä mä olenkin tietämättäni nero.
Hauska mä en selvästi ole. 😀 No joo. Elikkä viime postauksen jälkeen olen saanut kivasti yhteydenottoja. Kiitos siitä teille!
Kuten lupasin, mä aion käydä kaikkien halukkaiden kanssa ulkona. Tapaamisissa ollaan tällä hetkellä aikataulujen sopimisvaiheessa ja homma tuntuu liikkuvan about yhtä nopeasti kuin pameilla kyllästetty etana. Siitä postauksen otsikkokin.
Tapaamisia kuitenkin on tulossa ja näillä näkymin lähden oikeasti jopa kehä kolmosen toiselle puolen. Uusi uljas maailma!
Mistä päästäänkiin siihen, että tämän on pakko olla oudoin asetelma treffeille ikinä. 😀 Mä menen siis ulos ihmisen kanssa, joka tietää musta asioita, joita tietää ehkä 1 % mun kavereista ja ne on vielä aika intiimejä asioita. Ajellut pallikarvat anyone (tosin ne saattaa olla jo kasvaneet takaisin 😉 ).
Sen lisäksi tämä ihminen tietää, että aioin tavata toisia ihmisiä hänen lisäkseen. Mun mielessä, ja toivon että tekin ajattelette niin, tämä ei ole mikään kilpailu. Mutta kyllä tässä vähän hassu asetelma on. Haluan teroittaa että mä yritän oikeasti parhaani etten loukkaisi tässä ketään. Tai itseäni.
Tarkoitus ei myöskään ole nyt alkaa pyörittämään haaremia kompensoidakseni vuosien naisettomuutta.
Eli palaillaan kun treffejä on käyty. Mun kirjoitukset niistä tulevat olemaan todennäköisesti pliisumpia kuin kukaan toivoisi, mutta sillä joudutte pärjäämään. 😀
Ai niin! Kiitos ja kumarrus Loppukiriblogin mimmeille. Nauroin ääneen kun huomasin että he olivat jakaneet mun viime blogini. Sitten vielä kaiken lisäksi me tullaan pian olemaan Helsingin uutisten sinkkuutta käsittelevän jutun haastateltavia. Linkkaan sen tänne kun se tulee. Pahoittelut etukäteen kaikille jotka sen lukee, mun oikea nimi ei ole Oskari. 😀
Mä toivon mukaan pääsen näkemään ainakin tässä projektin aikana Loppukirin Raisan ja harrastamaan vähän blogien välistä yhteisvaikutusta. Kuulostaa kaksimieliseltä, mutta en pyydä sitä anteeksi.
Koko tämän kohta 25-vuotisen taipaleen aikana sellaisia ei ole koskaan vielä mulle järjestetty. Koska en ole ollut myöskään treffeillä moneen kuukauteen, on aika korjata tämä asia.
Seuraava blogihaaste: Mä jätän tähän treffi-ilmoituksen ja lupaan lähteä ulos jokaisen kanssa joka tähän vastaa. Täysin sokkona. Toki saatte jotain kertoa itsestänne halutessanne.
Mä olen hetken tätä miettinyt ja aluksi se kuulosti mun päässä sellaiselta, että kuulostan siltä kuin mun kanssa treffeille pääsy olisi jokin palkinto. Ei, tämä ei ole unelmien poikamies. 😀
Mä haluan tavata mahdollisimman paljon naisia ja toivoa, että sieltä joku tärppää. Ja toivottavasti matkan varrella tapaan paljon erilaisia tyyppejä. 🙂
Mä en osaa yhtään sanoa moni tähän vastaa vai vastaako kukaan. Mutta mä aion pysyä sanassani jos se vaan on suinkin mahdollista. Mä asun siis pääkaupunkiseudulla ja treffipaikkoina toimivat parhaiten Helsinki ja Vantaa.
Ne, jotka miettivät kirjoitanko tänne niistä treffeistä niin varmaan joo. Kuitenkin anonyymisti ja käyn tekstin kanssanne läpi ennen julkaisua. Tarkoitus ei ole että luette seuraavana päivänä arvioita itsestänne. 😀
Eli kaikki halukkaat (toivottavasti monikossa), laittakaa mulle tuonne sähköpostiin viestiä. Jos tiedätte jonkun kaverin joka mun aiempien kirjoitusten perusteella voisi olla kiinnostunut niin mukaan vaan!
Katsotaan mitä tästä tulee. 😀
Teki hetki mieli kerätä säälipisteitä sanomalla että oli ihan hiton huono päivä. En taida jaksa…hups, tulipa tehtyä kuitenkin.
Deitti ilmoitus:
Hei olen (nimi)!
En ole koskaan ollut parisuhteessa ja toivoisin sen kovasti joskus kokevani. En kuitenkaan ole rengastamassa ensimmäistä vastaan kävelevää naissukupuolen edustajaa, vaan haluan edetä rauhassa ja tutustua.
Täytän ihan piakkoin 25-vuotta. Käyn töissä, joskin harkitsen opiskelemaan paluuta. Työni on todella monipuolista ja voin sanoa olleeni onnekas ja löytäneeni ”unelma-ammattini” jo näin nuorena.
Pidän urheilusta ja harrrastankin tällä hetkellä futsalia sekä salilla käymistä. Joskin just tänään lintsasin salitreeneistä kun laiskotti. Kertoo varmaan sen, että en ole 24/7 painoja nosteleva fitnessmarkku.
Olen n. 180 cm pitkä ja painan öbaut 75 kiloa. Jos on pakko valita koiran ja kissan välillä valitsen kissan. Molemmat on kuitenkin kivoja.
En polta enkä nuuskaa (ja tässä toivon vastavuoroisuutta). Alkoholi uppoaa seurassa, ei yksin.
Teen tällä hetkellä outoja asioita blogini nimessä. Kuten ehkä huomasitte.
Olen matemaattisesti täysin lahjaton, mutta puhun kohtalaisesti kieliä.
Mua on kuvattu sanoilla empaattinen ja fiksu. Mä olisin vielä eilen sanonut olevani hyvä kuuntelija, mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet että siinä on vielä parantamisen varaa. Ja ymmärtämisessä. Anti olla.
Omakehu/kritiikki on kuitenkin melko turhaa. SINÄ osaat varmasti tehdä minusta juuri ne tarvitsemasi johtopäätökset jos tapaamme. Ja toivottavasti tapaamme. 🙂
Tämä blogi harvoin käsittelee mitään yhteiskunnallisia asioita, mutta nyt teen poikkeuksen.
Jollet asu tynnyrissä (ja tieto on ehkä saattanut kulkea jopa sinne), tiedät varmaan että Suomi otti tänään ison askeleen kohti tasa-arvoista avioliittolakia. Mulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että oli aikakin.
Halusin kommentoida asiaa siksi, että vaikka mä tuskailen siinä pelossa etten koskaan löydä ketään, ainakaan kukaan ei kutsu mun tapaa rakastaa epäluonnolliseksi ja yritä aktiivisesti kieltää sitä. Idiootteja tulee olemaan aina, mutta on tärkeää, että valtio ei tähän idiotismiin enää osallistu.
Siispä suurimmat onnitteluni niille ihmisille, jotka asian puolesta ovat taistelleet. Itse myönnän suoraan, että olen tehnyt asian eteen liian vähän. Satuin seisoskelemaan kansalaistorilla kun tulos tuli ja katsellessani halailevia ja itkeviä ihmisiä olo oli vähän kuin lätkän mm-mestaruuden jälkeen vuonna 2011: Aivan huikea saavutus, mutta tuntuisi tekopyhältä hyppiä mukana kun katsoin ainoastaan finaalin. 😀
Joka tapauksessa iso käsi aktiiveille ja kansanedustajille. Kiva saada kerrankin hyviä uutisia. Pitkään aikaan ei ole facebook-täyttynyt hyvä Suomi -huudahduksista ennen tätä.
Lopuksi tähän hävyttömään lyhyeen kirjoitukseen voisin kertoa teemaan sopivan anekdootin.
Olimme taannoin baarissa porukalla ja siinä illan kosteassa vaiheessa alkoi ihmettely mun tyttöystävän puutteesta. Siinä sitten yksi kaveri tokaisi, että musta tulee todella hyvä mies jollekulle (kyllä, teki mieli kuristaa :D). Seurueessamme mukana ollut homomies, nimetään hänet vaikka Janneksi, jatkoi tähän että, ”kyllä susta aika hyvä vaimokin tulisi”.
Monta monta vuotta sitten nuori Hyvä Mies, kuten monet muutkin nuoret pojat, vietti paljon aikaa videopelejen kanssa. Häntä ei voinut kutsua nörtiksi, mutta aika lähellä. Nykypäivän Hyvä Mies kiittää siitä, että tuo nuori Mies muisti myös harrastaa urheilua.
Hyvällä Miehellä oli ja on Serkku, joka on tietyllä tapaa Miehelle veljenkorvike. Serkku on hirveän innostunut tietokoneista ja peleistä ja hänen kanssaan Mies vietti usein yökyläreissuja pelaten jotain pelejä. Joskus yökyläreissut saattoivat kestää koko viikonlopun.
Vuosien mittaan kaksikon sessiot kuitenkin jäivät elävän elämän jalkoihin. Väliin tulivat Miehen muut kaverit, harrastukset, tytöt (tai no fantasiat niistä :D). Lopulta Serkku onnistui myös löytämään naispuolisen vastineensa (nettipelin kautta, kuinkas muuten).
Kaksikko vietti silloin tällöin aikaa yhdessä, mutta se oli huomattavasti rajatumpaa. Kuitenkin eräänä marraskuisena viikonloppuna Serkun tyttöystävä oli koko viikonlopun poissa ja kaksikko punoi juonen.
”Palataan takaisin niihin yksinkertaisiin päiviin, jolloin ei tarvinnut huolehtia mistään. Vietetään koko viikonloppu yhdessä pelaten.”
Mä istun nyt sunnuntai-iltana kirjoittamassa tätä tekstiä ja mun päässä pyörivä ajatus on, että voi helvetti mihin mä just käytin viikonloppuni. 😀
Eli siis kuten äskeisessä eepoksessa kerrotaan, pelasin koko viikonlopun pleikkaria serkkuni kanssa.
Aluksi oli tosi kivaa. Rentouttavaa päästää hetki irti työkuvioista ja siitä, että olet kyvytön saamaan ketään naista kiinnostumaan. Nyt on vaan tärkeää lahdata noita örkkejä.
Lauantaina iltapäivällä alkoi tulla vähän sellainen tunne, että pitäisiköhän tässä tehdä jotain muuta. Kymmenen aikaan illalla katselin ulos ja mietin, että siellä porukka menee baariin ja tapaa ihmisiä.
Teki mieli heittää rakas serkkuni ulos. 😀
Sunnuntaiaamuna mä olin tosi väsynyt. Katselin serkkuani siinä sen pelatessa ja se jotenkin iski: Meistä nuorista jätkistä kasvoi oikeasti kaksi erilaista aikuista. Ja kyllä 24 v. on aikuinen. 😀
Kyllähän mä sen tiesin jo silloin teininä jotenkin, mutta nyt se oikeastaan vasta iskostui tajuntaan. Musta ei enää ollut koko viikonlopun kestävään pelisessioon. Mä halusin tehdä muita juttuja. Serkku on tosi tärkeä, mutta mä en jaksa tätä enää näin pitkiä aikoja.
Siitä otsikko. Entiseen huolettomuuteen ei ole paluuta. Mä olen oikeasti nykyään erilainen kuin joskus.
Ehkä tähän loppuun vielä pieni anekdootti itsessään pelaamisesta, sillä näen jo mielissäni (todennäköisesti ) suurimman osan naislukijoista kasvot kun puhun viikonlopun kestävästä pelaamisesta (olette muuten kaikki tosi hyvännäköisiä ;D).
Mä kasvoin, kuten koko mun ikäluokka, pelien parissa ja mun näkemyksen mukaan hyvä peli voi olla parhaimmillaan yhtä hyvä kuin hyvä elokuva tai loistava kirja. MUTTA mä en ole koskaan ymmärtänyt yksin pelaamista. Sen pitää aina olla sosiaalinen tapahtuma.
Samalla tapaa mulle on punainen vaate ne (usein) jätkät, jotka pelaa kavereidensa kanssa ”Änäriä” kun tyttöystävä murjottaa taustalla. Tai pahimmillaan kesken kotibileiden. Mä en fyysisesti pysty pelaamaan, jos joku pahoittaa siitä mielensä. Kaikelle on oikeasti aikansa.
Tämmönen vähän marginaaliaihe tänään. What can i say, on sunnuntai eikä mulla ole vieläkään naista. 😀
Pitihän mun jotenkin muistaa teitä ihania, jotka teeskentelette odottavanne mun blogia aina sunnuntaisin. 🙂 Vaikka ei olisi mitään kirjoitettavaa. 😀
Mä ajattelin nyt kuitenkin jakaa tähän yhden mielestäni hauskan anekdootin. Kauan ennen tätä blogia päätin, että nyt on aika kokeilla jotain uutta ja vuosien ajan samalla parturilla käymisen jälkeen päätin lähteä uusille vesille.
Mun malli on ollut aina sama. Lyhyt takaa, lyhyt sivuilta ja päällä sen verran, että voi halutessaan kikkailla jotain. Tältä mä olen näyttänyt varmaan kaksitoistavuotiaasta asti. Inttiä lukuunottamatta. Siili ei oikein päässyt yhteisymmärykseen mun tuuheiden kulmakarvojen kanssa.
Joka tapauksessa mä menin noin vuosi sitten täysin uudelle parturille. Sanoin sille, että en oikein tiedä mitä haluan, saat vapaat kädet leikata jotain siistiä. 25 minuuttia myöhemmin peilistä katsoi takaisin mies, jolla oli lyhyet hiukset takaa, sivulta ja päällä vähän, jotta voi kikkailla. Aivan, sama letti. 😀
Noin kolmen kuukauden välein olen etsinyt aina uuden parturin ja enemmän tai vähemmän toistanut saman litanian. Ja joka kerta ne leikkaavat saman. Sama toistui nyt perjantaina.
Tämä kertoo joka meikäläisen hiusmallista tai pk-seudun parturien mielikuvituksesta. 😀
Tai eihän se rajoitu pk-seutuun. Tein nimittäin saman myös Miamissa viime talvena. Nauratti koko matkan hotellille.
Ehkä mä joku päivä saan vielä sen pinkin irokeesin. Itse asiassa pitäisiköhän tarjoutua johonkin hiusmalliksi joskus…
Muuten ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Kävin viikonloppuna katsomassa Palefacea Tavastialla ja perheen kanssa isänpäivälahjaksi hankituilla lipuilla Helsinki Seagulsin korismatsin. Hauskaa oli.
Kiitoksia kaikille tanssiehdotuksista. Mä harkitsen vielä asiaa. Mä olisin oikeasti valmis kokeilemaan vaikka mitä, mutta en haluaisi sitoutua esim. vatsatanssiin viiden kuukauden kurssille siltä varalta, että se ei olekaan mun juttu.
Nyt jo huomaan, että maanantaisin on vaikeampi raahautua kokkamaan. Silti, viime kerralla tein puolukka-valkosuklaabunsseja, jotka saivat jopa kehuja kollegalta. Hän harvoin kehuu asioita turhaan, joten se oikeasti piristi päivää.
Käsi ylös, kenen sunnuntai meni pilalle kun en julkaissutkaan mitään kirjoitusta?
Ei kellään? Prkl.
Aiheiden kaivaminen kivien alta jatkuu, mutta nyt keksin oikeasti aika hyvän. Vaikeasti tavoiteltavan leikkiminen. Tämä ihana deittailun ”sääntöihin” kuuluva usein (mutta ei aina pelkästään) naisten harrastama metodi.
Aloitetaan mun näkökulmasta. Älkää. Tehkö. Sitä.
Mä en tiedä kuinka hyvin tämä pätee muihin miehiin, mutta muhun se tehoaa tosi huonosti. Olen ollut ottavana osapuolena useasti tilanteessa, jossa nainen ei ole kiinnostunut, joten mun on oikeasti joskus vaikea tunnistaa kiinnostumista. Se on vähän niinkuin puolustusmekanismi.
Siispä jos nainen esittää mulle ettei ole ”nyt niin kiinnostunut” niin mä helposti lopetan yhteydenpidon. En sen takia, että en olisi yhä kiinnostunut, vaan siksi, että olen oppinut luovuttamaan ajoissa. Mä en halua olla sellainen jätkä, joka selvästä kiinnostuksen puutteesta huolimatta pommittaa viesteillä.
Klassinen esimerkki. Mä ehdotan naiselle tapaamista ja se suostuu, mutta mikään päivä mitä siinä vaiheessa ehdotan ei käy. Ymmärrettävää, me ollaan kaikki kiireisiä. Ehdotan vähän ajan päästä uutta näkemistä, mutta taaskaan päivä ei sovi. Tässä vaiheessa musta alkaa päivän ehdottamisen vastuu siirtyä pikkuhiljaa toiselle osapuolelle.
Tätä lukiessa monet varmaan ajattelee, että kultsi se nyt vaan ei ollut susta kiinnostunut, mutta mulla on ihan oikeasti käynyt noin. 😀 Jos olette kiinnostuneita, niin kokeilkaa ehdottaa päivää. Ette ole helppoja.
Toinen esimerkki: Pyysin yhtä naista ulos ja se totesi, että ollaan mieluummin ystäviä. Nykypäivän ritarin perikuvana totesin että okei, naisissa on muutakin kuin se pussailu ja paneminen, joten mikäs siinä. Oltiin ystäviä ja hengailtiin yhdessä.
Kaksi vuotta myöhemmin (kun tämä mimmi oli jo onnellisesti suhteessa) ollessamme kahvilla se toteaa, että ”kyllä mä suhun silloin ihastuin kun hengailtiin paljon, mutta et koskaan pyytänyt uudestaan ulos.”
Mitä v*ttua. 😀
Ja tämä pätee myös miehiin. Kuka keksi niitä sääntöjä, että ei saa soittaa tai laittaa viestiä ennenkuin tietyn ajan päästä, ettei vaikuta epätoivoiselta? Kyllä se epätoivo ihan jostain muusta tulee esiin (vaikkapa tämän blogin kirjoittamisesta. 😀 ).
Jos olette kiinnostuneita niin sen saa oikeasti jotenkin osoittaa. Tässä maailmassa niin moni asia on niin saakelin epävarmaa. Olisi edes kiva olla varma edes tästä. Ja mulla on tässä petraamista ihan yhtä paljon.
No joo, tulipahan purkauduttua. Muihin uutisiin: mulla on ehkä treffit!
Tämä kontakti tuli vähän niin kuin töiden kautta. Sort of. Tosi nätti tapaus ja vaikuttaa nopealla arviolla ihan fiksulta.
Tosin, ehdotin sille muutamaa päivämäärää ja yksikään ei käynyt. Katsotaan mitä käy kun ehdotan seuraavaa satsia. Joko arvasitte mistä sain kirjoituksen idean? 😀
Lukijakysymys: Kesän kursseja pääsee pikkuhiljaa katsomaan. Ehdottakaa mulle jotain kivaa tanssikurssia? Kaikkea on mietitty lavatanssista vatsatanssiin. 😀
En ole pitkään aikaan oikeastaan tehnyt mitään blogin idean mukaista, vaan lähinnä pohtinut elämää. Nyt oli aika korjata tuo asia ja lampsin elämäni ensimmäistä kertaa seksimessuille.
Otsikko selittyy sillä, että rehellisesti sanoen mä en ole saanut pitkään aikaan. En nyt sano kuinka pitkään, mutta tarpeeksi pitkään. 😀
Tätä taustaa varten vähän arvellutti lähteä noille messuille. Tosin, jos missään julkinen stondaaminen on sallittua se saletisti olisi tuolla. Olin kyllä melkein jättää menemättä kun kaveri kertoi ohjelmassa olevan performanssin nimeltä Lumikki ja seitsemän kääpiöitä. Ei helvetti.
Paikalla kuitenkin selvisi, että se olikin viime vuonna. Harmi…
Esillä oli kyllä kaikkea seksiin liittyvää ja liittymätöntä. Tosin miesten seksileluja esittelevää mestaa ei löytynyt mistään. Nyt olen nähnyt kyllä aivan helvetin ison dildon.
Lavalla pyöri tauotta erilaisia strippareita ja ihmiselle joka ei ole koskaan nähnyt stripparia livenä tämä oli uusi kokemus.
”Joo-o, hyvältä näyttää. Kyllä se tanssia osaa. Ja ihan kivat muod…se vetää mitä ulos toosastaan!?”
Sieltä tuli metri narua. Semmoista.
Kävimme kaverin kanssa myös sadomasokismin harrastajien nurkkauksessa. Siinä ihmetellessä erilaisia sidontavimpaimia jostain ilmestyi kumiin puettu äijä ehdottamaan, että jos kokeiltaisiin vähän piiskaamista. Emme olleet vielä tarpeeksi humalassa, joten jääköön toiseen kertaan.
Messuilla saatiin taas myös hyvä osotus siitä, millaista paskaa naiset saavat kestää. Olin siis liikkeellä kahden naisen kanssa ja ehdottelu oli aika mielenkiintoista. Kaksi limaisen oloista äijää kuuluvalla äänellä toteaa, että ”toi muija näyttää siltä että se olisi valmis antamaan hyvin piiskaa.”
Kumma kyllä itse vältyin ehdottelulta.
Kaiken kruunu oli Puuhalava, jossa esitysten lisäksi myös tavikset pääsevät esittelemään ”taitojaan”. Yleisössä pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan suihinottoa, panemista ja kiltisti sanottuna amatöörimäisiä strippausesityksiä. Jännä fiilis katsoa yleisön joukossa kun toiset nai.
Parhaista nauruista vastasi päihtynyt vähän vanhempi herrasmies, joka käppäili ympäri lavalla ollutta tankoa riisuen hitaasti vaatteitaan. Housujen alta paljastui, mitkäs muutkaan, tiukat stringit. Kun ne vielä lähtivät, niin seksimessut olivat onnistuneet viemään seksihaluni. 😀
Naisten pyynnöstä katsoimme vielä miesstripparin. Kokemus sekin.
Tämän jälkeen baariin, jossa kokeilin viime kirjoituksissa läpikäytyjä keskustelunaloituksia. Onnistunein oli käytyäni miestenvessassa. Tulin ulos kopista ja sinne pyyhälsi jälkeeni kivannäköinen punapää. Heitin vitsiä asiasta ja mimmi kiroili lukon olevan rikki. Nykypäivän ser lancelottina tarjouduin nauraen vahtimaan ovea.
Onneks hän ei kokenut minua outona vessahdistelijana vaan juttelimme hetken toimituksen jälkeen. Kysyin lähtisikö hän tiskille tai tanssimaan, mutta mimmi halusi lähteä kavereidensa luokse. Pian näin hänen lähtevän baarista. Harmi.
Palatessani takaisin oman seurueeni luokse, molemmat olivat löytäneet itselleen miehet, joten nyt olin yhtäkkiä viides pyörä. Vittu. 😀
Ilta oli kuitenkin lopetusta lukuunottamatta hauska. Seksimessut oli omanlaisensa kokemus ja voin suositella kokeilemista.
Itse luulen, että en jää vakikävijäksi, sillä kun on kerran nähnyt suihinoton muutaman metrin päästä, niin siitä lähtee viehätys.
Viime viikon lukijakysymys iskutekniikoista oli niin hyvä menestys, että ajattelin omistaa yhden postauksen kokonaan aiheelle.
Mä olen vastaajien kanssa aika pitkälti samoilla linjoilla: Ei iskurepliikkejä, jotenkin luonnollinen tilanne ja yritys edes saada homma näyttämään uniikilta eikä siltä että kyseessä on baarin viimeinen nainen, jolle et ole jutellut.
Toki on eri asia puhua iskemisestä kuin onnistua siinä.
Parhaimmat onnistumiset meikäläisellä tapahtui nuorena tilanteissa, jossa olin muutaman kaverin kanssa ulkona. Yksi näistä jampoista varsinkin oli ns. kone tanssilattialla (joka muuten on ihan hyvä pokauspaikka) ja se onnistui yleensä aina, tosin kovassa kännissä, houkuttelemaan sieltä jonkun naisen. Tällä naisella yleensä oli kavereita mukana ja päädyttiin samaan pöytään.
Tässä vaiheessa se joukon verbaalisesti lahjakkain eli allekirjoittanut sitten yleensä astui esiin. Nyt kuitenkin koko muu porukka on parisuhteessa, joten mun on pitänyt yrittää muuttaa taktiikkaa. Toistaiseksi laihat on tulokset olleet.
Tässä vaiheessa vinkki myös naisille, jos on joku kiinnostava niin kokeilkaa myös oman alotteen tekemistä. Se olisi tosi virkistävää jos joku tulisi juttelemaan. 🙂 Ja ei, aloitteella en tarkoita muutamaa silmäilyä baarin toisesta nurkasta siinä toivossa, että mies huomaa sen ja tulee juttelemaan. Jotkut meistä ei tajua niitä aina. 😀
Mutta sitten otsikkoon. Mä olen vähän sitä koulukuntaa, että musta juoman tarjoaminen iskutarkoituksessa on vähän vanha juttu. En mielestäni ole pihi ja tarjoan kyllä kavereille tai jopa treffeillä. Kuitenkin olen nähnyt ihan omassa kaveripiirissäkin naisia, jotka odottaa sitä juoman tarjoamista ja joskus jopa juoman saatuaan menettää sen mielenkiinnon. Ei siistiä.
Mä tein tästä taannoin vähän kyselyä baarissa ja tulos oli aika mielenkiintoinen. Naiset koki, että se juoman saaminen tuntemattomalta on joskus jopa vähän vaivaannuttavaa ja että siitä tulee sellainen mitä toi haluaa vastalahjaksi -fiilis.
Miehet taas oli sitä mieltä, että se on miehen velvollisuus ja pari kännistä pukumiestä jopa totesikin, että he eivät suostuisi ottamaan naiselta vastaan juomaa. Urpot.
Ehkä se pointti tässä on se että jos huomaan, että multa odotetaan ja nimenomaan odotetaanettä tarjoan jotain niin siitä tulee ainakin itselle automaattinen vastareaktio. Paras tilanne on se, että voi ostaa toiselle jotain miettimättä asiaa ja sitten tulevaisuudessa toinen tekee joskus saman. Miettimättä asiaa.
(luulen kyllä että jätit sen tahallasi saadakseni sitä korjattavaa, heeehhe.)